Rakas päiväkirja.
Kyllä se on syksy nyt.
Valkoposkihanhia taas tuhansia maalla, kirkonkylän järvenrantapelloilla.
Treenasivat päivittäin ja ylilensivät kauhealla kaakatuksella.
Pari pakkasyötä.
Keräsin raa´at tomaattini, sulloin sanomalehtinyyttiin kypsymään.
Pelastin myös kauniin kesäkukkani, otin sen mukaan kaupunkiin.
Nyt se nauttii auringosta parvekkeellani.
Koko kesän sitä katselin maalla keittiön ikkunasta,
nyt parvekkeenoven läpi.
Pelargoniat saivat vielä jäädä porstuaan.
Onhan siellä vielä käytävä, lehdet haravoimassa ja suppiksia etsimässä.
Vaikka muuten alkaa ajanvietto maalla olla taas tältäkin vuodelta ohi.
Kyllä se on syksy nyt.
Valkoposkihanhia taas tuhansia maalla, kirkonkylän järvenrantapelloilla.
Treenasivat päivittäin ja ylilensivät kauhealla kaakatuksella.
Pari pakkasyötä.
Keräsin raa´at tomaattini, sulloin sanomalehtinyyttiin kypsymään.
Pelastin myös kauniin kesäkukkani, otin sen mukaan kaupunkiin.
Nyt se nauttii auringosta parvekkeellani.
Koko kesän sitä katselin maalla keittiön ikkunasta,
nyt parvekkeenoven läpi.
Pelargoniat saivat vielä jäädä porstuaan.
Onhan siellä vielä käytävä, lehdet haravoimassa ja suppiksia etsimässä.
Vaikka muuten alkaa ajanvietto maalla olla taas tältäkin vuodelta ohi.
Eilen palasimme kaupunkiin.
Tänä aamuna nukuin pitkään, melkein yhdeksään.
Oli herätessä jotenkin onnellinen olo siitä, kun aurinko paistoi säleitten välistä.
Tein aamupalaa ja palasin vällyihin.
"Tänään en tee mitään, kattelen tässä vaan telkkaa pitkän kaavan mukaan"
-päätin.
Tunnin päästä pistin ystävättärelle jo viestiä, että lähteekö kävelylle.
Katselin ensin ihanan, hidastempoisen, mieleiseni leffan loppuun ja sitten lähdin.
Olipa kotikulmilla luonto vielä elinvoimainen!
Maalla kaikki alkoi olla jo ruskeaa ja kasvusto suurimmilta osin kuollutta,
täällä vielä hyvinkin kesäisen vihreää.
En ole käynyt merenrannallakaan ties koska, sisämaassa vaan oleillut.
Raikas merituuli kävi virkistävästi hiuksia höyhentämässä.
Ystävätär oli saanut aamuisen migreeninsä hiukan talttumaan,
kaipasi myös raitista ilmaa.
Itse pystyin suht hyvin kävelemään normaalisti, nilkkaa tukevien pohjallisten ansiosta.
Kolmatta viikkoa jo vasen kantapää vaivannut.
Luin netistä, että varmaan jotain plantaarifaskiittia.
Rullaan jalkapohjaa pullolla ja aamuin illoin voltarenvoidetta.
Aamuisin niin arka, ettei siedä astua.
Kaipa se on taas lääkäriin mentävä.
Taidan pikkuhiljaa hajota vanhuuttani.
Kesällä irtosi toisesta silmästä lasiainen,
siitä vielä muistona pieni riekale näkökentässä.
Onneksi oli irronnut nätisti, ei tarvinut laaseroida verkkokalvoa.
En ollut tästäkään mokomasta kuullutkaan,
vaikka kuulemma ikääntyvillä kovinkin yleistä.
Ajatella, kohta jo lokakuu alkamassa.
Hyvän ja pitkältä tuntuneen kesän jälkeen,
talventulo ei ainakaan tällä hetkellä vielä juurikaan kauhistuta.
Ihan mukavaa taas pesiytyä tänne kotiinkin vaihteeksi,
vaikka kesästä erityisesti tykkäänkin.
Olipa kotikulmilla luonto vielä elinvoimainen!
Maalla kaikki alkoi olla jo ruskeaa ja kasvusto suurimmilta osin kuollutta,
täällä vielä hyvinkin kesäisen vihreää.
En ole käynyt merenrannallakaan ties koska, sisämaassa vaan oleillut.
Raikas merituuli kävi virkistävästi hiuksia höyhentämässä.
Ystävätär oli saanut aamuisen migreeninsä hiukan talttumaan,
kaipasi myös raitista ilmaa.
Itse pystyin suht hyvin kävelemään normaalisti, nilkkaa tukevien pohjallisten ansiosta.
Kolmatta viikkoa jo vasen kantapää vaivannut.
Luin netistä, että varmaan jotain plantaarifaskiittia.
Rullaan jalkapohjaa pullolla ja aamuin illoin voltarenvoidetta.
Aamuisin niin arka, ettei siedä astua.
Kaipa se on taas lääkäriin mentävä.
Taidan pikkuhiljaa hajota vanhuuttani.
Kesällä irtosi toisesta silmästä lasiainen,
siitä vielä muistona pieni riekale näkökentässä.
Onneksi oli irronnut nätisti, ei tarvinut laaseroida verkkokalvoa.
En ollut tästäkään mokomasta kuullutkaan,
vaikka kuulemma ikääntyvillä kovinkin yleistä.
Ajatella, kohta jo lokakuu alkamassa.
Hyvän ja pitkältä tuntuneen kesän jälkeen,
talventulo ei ainakaan tällä hetkellä vielä juurikaan kauhistuta.
Ihan mukavaa taas pesiytyä tänne kotiinkin vaihteeksi,
vaikka kesästä erityisesti tykkäänkin.
Reppu täynnä ihania kesämuistoja mummolan mailta.
VastaaPoistaKyllä reppu täyttyi tänä kesänä maalla,mummulan mailla! :)
PoistaKiitos Piipe!<3
Ihanat kuvat taas! Kyllä syksy ja talvi saavat jo tulla <3
VastaaPoistaJuu,kyllä minustakin saavat jo tulla.Vaikka vähän ihmettelenkin, että se tuntuu tänä vuonna niin helpolta ajatukselta. :)
PoistaKiitos Hensku!<3
Samoissa tunnelmissa: vähitellen vapaa-ajan kotia laitellaan pakettiin... Oletko saanut vihreät tomaatit kypsymään? Minäkin keräsin tomaattini ja aika vihreitä ovat :(.
VastaaPoistaVoi harmi, jos sinulla on tuo jalkaongelma! itse kärsin sekä plantaarifaskiitista että bursiitista viime vuonna ja paraneminen kesti 6-8 kk. Varo vaan, kun menet lääkäriin, ettet anna kokemattoman lääkärin laittaa kortisonia. Jos se menee väärään kohtaan (limapussiin), vaiva jää ikuiseksi ajaksi. Itse kävin magneettikuvassa (lopulta, kun paraneminen ei 5 kk:een ollut edennyt) ja siitä näkyi parikin kipukohtaa. Toiseen ei saanut laittaa kortisonia ja toisen kohdan lääkäri mittasi viivottimen kanssa, että menee oikein. Tämän vaiva kanssa ei auta kuin olla kärsivällinen ja välttää kotonakin ilman kenkiä kävelemistä, eli ei paljain jaloin/sukkasillaan ollenkaan. Jaksamista viheliäisen jutun kanssa!
Teilläkin siellä sitten pientä kesän lopettajaisten haikeutta... :)
PoistaKiitos hirmusti, kun avauduit samasta vaivasta omalta kohdaltasi.Minulle tämä on ihan uusi juttu ja on tosi hyvä että saa tuollaista evästystä asian suhteen lääkärikäyntiin!Voi hitsi, jos on noin pitkä paranemisaika,haittaa hurjasti elämää.Eilisen lenkinkin jälkeen oikein jomotti illalla.Ja nyt kipeytyy niin helposti lihaksia ja niveliä muualta, kun joutuu varoen klinkkaamaan ja kävelemään väärästi.
Olen alusta asti pitänyt kotona ja mökilläkin sisällä crocseja, joissa silikonipohjalliset vielä lisänä, ei ole ollenkaan voinut kävellä kovalla ilman pehmusteita.
Kiitos isosti Pilvi!<3
Mekin alamme pikkuhiljaa tyhjentämään kelluvaa kesäkotiamme, mutta vielä pitää muutaman kerran saareen päästä, ellei yöksi, niin ainakin päiväretkille. En ole ihan vielä valmis talvikauteen ;)
VastaaPoistaKiitos ihanista kuvista, joissa syksy näyttäytyy niin kovin kauniina ja värikylläisenä ❤
Voi ei! Plantaarifaskiitti on minullekin tuttu vaiva, ja nyt epäillään oikean lonkan bursiittia. Polvissa, olkapäissä ja sormissa minulla on aika paljon nivelrikkoa, joten saattaa olla, että se vaivaa nyt jo lonkassakin. Tiistaina menen kuvauksiin ja torstaina lääkäri soittaa tuloksista. Vissiin vanhuuttani minäkin täällä rapistun minkä kerkiän ;)
Jaksamista, sekä paranemista sinulle täältä kovasti toivottelen ❤
Kyllä pieniä pyrähdyksiä vielä on pakko tehdä, ennen kuin kokonaan ruvetaan talvehtimaan kotosalla. :)
PoistaVoi,sinullekin tämä tuttua!Ja nuo nivelvaivat ovat varmasti ihan hirveitä ja rajoittavat elämää.Kun pää olisi positiivinen ja mieli vireä niin sitten meille roiskaistaan näitä viheliäisiä (niin kuin Pilvi tuossa hyvin kuvasi) kipuja ja vaivoja...
Toivon sinulle sydämestäni hyviä uutisia torstaille.<3
On tää vanheneminen tylsää.;)
Kiitos kovasti Ansku ja tsemppiä!<3
Kaikkea sitä voikin tulla.
VastaaPoistaKatson televisiosta melkeimpä millaisia leikkauksia, mutta auta armias, jos on silmästä kyse, en voi katsoa... ja minullahan on kaihi...iiikkk...joka varmasti on kohta "leikkauskunnossa". Pyörryn jo pelkästä ajatuksesta...:)
Tuo kuvasi parvekkeelle, jossa tuo kesäkukka näkyy, on jotenkin tosi ihana!
Älä muuta sano! Mitäköhän vielä edessä...:)
PoistaJaan kanssasi tuon silmiin liittyvän kammon.En ole edes voinut ajatellakaan, että menisin omaehtoiseen laserleikkaukseen parantamaan likinäköisyyteni, niin kuin moni on tehnyt,hui!Silmät ovat minulle elinehto,elän kauneuden näkemisestä.En riskeeraisi silmiäni koskaan.Pelästyin kovasti kun tuo lasiainen irtosi, koska se saattaa aiheuttaa hoitamattomana sokeuden, jos lasiainen irrotessaan repäisee verkkokalvoa mukanaan.
Kaihileikkaukseen joudun kyllä varmaan minäkin, äitini oli juuri viime vuonna.
Kesäkukka ilahduttaa aina kun katson sinne päin,missä se kurkkii sisään parvekkeelta. :)
Kiitos Hannele!<3
Hieman haikeansävyinen tunnelma. Syksyn läheisyys tuo kahtiajakoisia mietteitä, mutta kun päästään kunnolla syksyn ytimeen, niin kyllä syksylläkin on meille paljon tarjottavaa.
VastaaPoistaHuomaan, että olen taistellut kaksikymmentä vuotta sitten molempien jalkojen kanssa samanlaiset ongelmat. Kovin oli kiusallista.
Silmäongelmat jatkuvat minulla. Osin siksi blogitteluni hiljaisuus. KYllä silmät ovat tärkeät ja niiden hyvinvointi, kuten tietysti kokonaisvaltainen hyvinvointi. Ulkoilu on moneen pahaan oloon hyvä lääke.
Samaa mieltä olen kanssasi, että kahtiajakoisia mietteitä tämän hetkinen aika tuo mieleen.Kun alkaa olla se talvikin jo käsillä kohta syksyn jälkeen, ja juuri vasta olimme kesäpuuhissa.
PoistaMutta kun syksyn värit ja se kaunis kuulaus räjähtää kunnolla päälle, siitäkin ajasta nauttii suunnattomasti.Täällä etelässä ruska ei oikein ole vielä alkanut, ja lillumme jotenkin vielä välimaastossa.
Kiusallista on tämä kantapääkipu, kun niin mielelläni ulkoilisin pitkiä kävelylenkkejä päivittäin.Nyhjääntyy nyt ihan täällä sisätiloissa.Harmillista jos sinullakin silmävaivoja, jotka estävät tekemisiä.Tämä vanheneminen on yhtä luopumista.Mutta ei me tässä vielä periksi anneta, eihän?
Kiitos Aimarii kommentistasi!<3 p.s. ja voi apua, jos tosiaan toinenkin kantapää kipeentyisi nyt syssyyn, sitten se menisi ihan makaamiseksi, nyt pystyy sentään varaamaan toiselle jalalle.