Hitunen iloa huolen keskelle.<3
Kuvissa nämä hurmaavat -kuin tanssiasuiset tulppaanini,
jotka olivat kuvaushetkellä kauneimmillaan.

Luin äsken uutisesta, josta sain suloista toivonkipinän tunnetta.

Toiveikkuus on nyt niin tärkeä asia.

Äärimmäisen uhanalainen, suojeluohjelmaan kuuluva, balinkottarainen

on saanut poikasen Korkeasaaressa.

Lajia on luonnossa enää alle sata yksilöä.

Mietiskelin, 

kuinka kuvitteellisesti valtavan suuren henkosen puhtaampaa happea maapallomme pystyy hetken ottamaan nyt,

 kun ilmailu ja muukin liikenne vähenee mahdollisimman minimiin.

Koti.

Nyt jos koskaan rakkaan turvasataman arvo korostuu.

Vaikkei se meitä kaikkia pystykään suojaamaan koronalta,

siellä kuitenkin on omassa lämpimässä pesässään, sairastaessaankin.

Ehkäpä tästä seuraa paljon hyvääkin.

Ehkäpä ihminen pysähtyy kun pysäytetään,

miettimään arvojaan uusiksi.

Täällä on paljon sellaista, mitä ei voi ymmärtää, Muumimamma sanoi itsekseen.

Mutta miksi kaiken sitten pitäisi olla ihan samanlaista kuin se tavallisesti on?

Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.

Muumipappa

En itse ole aivan kaikessa suuruudessaan käsittänyt vielä tätä 

pelottavan suurta tilannetta, hyvä niin.

Yritän keskittyä ajatukseen siitä, että kesään mennessä tilanne on jo toinen.

Uskon ja luotan siihen.

Se on minun voima-ajatukseni.

Tarkoituksenani ei ollut vähätellä asiaa,
kohdistin vain oman huomioni hetkeksi mukavampaan.

Ei yö niin pitkä, ettei päivä perässä.

K.A.Gottlund

Sinulle lukijani toivon, ettei pelko vie mennessään.

Että pystyt säilyttämään toivon tunteen,

keskittyä mukaviin.

Tämän kirjoitin itsellenikin.

Pestään käsiä ja ollaan iäkkäämpiin läheisiimme muutoin usein yhteydessä,

nyt kun heitä ei tapaamaan sovi mennä.

<3