torstai 14. tammikuuta 2021

 

Että se sitten tuli! Kunnon talvi! Lumi narskuu kengän alla.


Eivät nämä nyt aivan Lapin tykkylumihahmoja muistuta, mutta kun ottaa huomioon, ettei viime talvena tullut lunta lainkaan näillä leveysasteilla, niin onhan näillä Espoon mäntysilläkin jo suht raskas taakka harteillaan.
 

Hurjia pakkaslukemia lupailevat ihan tänne etelärannikollekin viikonlopulla. Kävin mutsimuikkuselle hiukan siivoilemassa tänään ja sen jälkeen juoksin päivän kanssa kilpaa, että kerkeänkö metsäreitille, ennen kuin aurinko laskee. En olisi voinut käydä levollisesti nukkumaan, jos en olisi vienyt lintusille hiukan helpotusta tuleviin pakkasöihin. Ovat reppanat tottuneet nyt lauhoihin, eikä tämän lumimäärän alta helpolla mitään ravintoa löydä, Jos estän edes yhden pienen tirpusen menehtymisen, olen onnellinen.


Ai että, miten nautinkaan metsäpolulla talvisista näkymistä! Laskusuunnassa ollut aurinkokin oli taivaalla kuin toffeekaramelli ja loi varjoja lumelle, kuinka olen tuotakin näkymää kaivannut!
 

Ripustin talipalloni toisen lintujen ystävän tuoman siemenautomaatin viereen. Täytyy tarkkailla menekkiä, että koska vien taas uusia.


Pakkanen nipisteli poskilla ja metsässä puut napsahtelivat. Tämä kulkija nautti sielunsa kyllyydestä. 


Aiemmin edellisellä viikolla, ennen lumimyräkkää, käytiin ystävättären kanssa Matinkylän rannassa kävelemässä.
 

Tyttären vierailun jälkeen kamerasta löytyi myös ylläri, tyttären salaa ottama kuva minun ja rakkaan pienen miekkosen yhteisestä hetkestä kun ihmettelimme lunta parvekkeella.


 Otin itselleni Hanna Sumarin yhdessä lehdessä mainitseman moton. Kun on tylsä tai huono päivä, hän jää mielenkiinnolla odottamaan, että mikä ihana asia saapuukaan sen kurjuuden muuttamaan sillä kertaa. Tässä männä päivinä minulla oli juuri hiukan tuollainen päivä, kun ei oikein napannut. Siivosin, että sain huomioni tylsyydestä muualle. Ja valmistin huolella kurpitsasosekeiton syksyllä maalla naapurinrouvalta saamaastani suuresta kurpitsasta, jonka pilkoin pakkaseen. Kun höyryävä keitto oli asetettu pöydälle, kolahti postilaatikosta mielilehteni. Ja kas, Hanna tiesi!


Paistoin keiton päälle ohuita rapeita pekonihiutaleita, keittoon muunmuassa paljon pikanttia makua inkivääristä ja tabaskosta ja nokare sulatejuustoa. Jos vaan muistan, mitä kaikkea laitoin, tätä teen uudestaan, niin hyvää oli. Kyytipoikana hiukan kauramaitoa.

Lehden välistä liukui jopa kiva kasvatuskalenteri kylkiäisenä. Tämä ei ole mainos, kunhan vinkkaan kivoista jutuista muillekin.



Isännän luona käydessäni ihastelin lumimyräkän hiukan laannuttua tienoon valoja tummenevassa illassa, kun kävimme kävelyllä.


Kun isäntä lähti viemään minua omaa kotiani kohti parin päivän päästä, se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Parkkipaikkaa ei oltu vielä aurattu ja tuuli oli kasannnut juuri auton taakse paljon lunta.


Eestaas junnaamalla ja paljolla lapioinnilla pääsimme matkaan n.45 minuutissa. 

Nautitaan joka tapauksessa talvesta nyt hetki! <3


12 kommenttia:

  1. Niin ihania talvikuvia, mutta erityisesti sydäntä sykähdytti mummin ja Pikkuisen yhteinen sylikuva. <3 Eikö ole ihanaa sylitellä lapsenlastaan?
    Linnut minuakin säälittävät näillä pakkasilla.Pyysin juuri äsken puolisoa käymään kaupassa hakemassa linnunsiemeniä lisää.
    Onnellista, talvista viikonloppua Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Piipe!❤ Yksi ihanimmista kokemuksista elämässä!😊
      Vauvan niskan tuoksu ja kaikki se on niin pökerryttävän koskettavaa ja suloista.
      Kahden suvun ensimmäistä lapsenlasta ja jatkumoa siinä sylissään hellii,sitä on niin vaikea vieläkään käsittää,että hän on tyttäreni lapsi.Juurihan minä häntä itseään sylissäni kannoin.😊
      Kävin tänään kurkkaamassa ja pikkulinnut parveilivat enemmän siemenautomaatin ympärillä kuin viemäni talipallojen,joten siemenet ovatkin ilmeisesti niille mieleisempiä.
      Ihanaa talviviikonloppua Sinullekin!❤

      Poista
  2. Tosi kauniita talvikuvia, mutta kuten Piipeäkin, niin minua myös sykähdyttää erityisesti tuo ihana kuva sinusta ja tyttärenpojastasi ❤︎❤︎
    Viime "talvena" en ruokkinut pikkulintuja ollenkaan, ja edellisenä vuonna aloitin vasta kun tuli lunta ja pakkasta tammikuun lopulla. En kestänyt enää katsella kun kävivät kurkkimassa ikkunan takana ja nokkimassa ikkunanpieliä ;)
    Tänä vuonna lintuja on käynyt tosi paljon joka päivä, mutta avasinkin kaikki kolme "ravintolaa" jo lokakuun loppupuolella yöpakkasten alettua, kuten aina aikaisempinakin vuosina :)
    Tänään aamulla meillä oli -27 pakkasta, mutta auringonnousun jälkeen laski 22 asteeseen. Huomenna on vielä aurinkoinen ja kirpsakka pakkaspäivä, kunnes sunnuntaina sitten lauhtuu, mutta talviset säät jatkuvat edelleen, ihanaa!
    Valoa ja virkeyttä viikonvaihteeseesi ❤︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niin kiva,kun tytär oli sen minulle salaa ottanut muistoksi,eikä edes maininnut mitään,löysin kuvan vasta jälkeenpäin itse kamerastani.😊
      Hetki on autenttinen,eikä poseerattu,siksi pidän siitä itsekin niin paljon.
      Hui,teillä oli siellä sitten vielä enemmän pakkasta!Meillä meni -22 asti aamulla,en tiedä,mitä yöllä on ollut.
      Muistan,kun tintit kävivät syksyllä jo koputtelemaan maalla tuvan ikkunaan viimeisellä reissullamme.Ihana kuulla,että teilläkin on siellä rafla auki tipoille näillä kovilla pakkasilla.Oikeastaan viime talvena ei tarvinut ruokkia,kun löysivät itse hyvin ravintoa.Minäkin ruokin vain kovilla pakkasilla ja kun on paljon lunta,hyvähän se on että itsekin pystyvät ravinnon löytämään,etteivät tule uusavuttomiksi.😊
      Kurjaa,että viikon päästä mennään jo plussan puolella ja vesisateilla hetken,jäätyy taas kulkuväylät,olisi nyt vaan pitänyt putkeen tätä pakkasta.😊 Mutta tänään oli vielä hulppea aurinkosää ja hanki kimmelsi!
      Kiitos Ansku,aurinkoista viikonloppua!❤

      Poista
  3. Kaunista talvea, nautitaan siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä!Tänäänkin tuhannet timantit loistivat hangilla auringossa ja leijailivat puista,kun linnut niissä liikkuivat.
      Kiitos Maarit!❤

      Poista
  4. Rakastan tätä talvea!
    Ihana kuva mummista, Pikku-Myy kampauksineen ja pikku-ukosta♥♥
    Me ollaan kohta lähdössä pikku-ukkomme 4 v. synttäreille♥
    Siis neljä vuotta, miten se aika voikaan rientää tuollaista vauhtia...kohtahan poika menee kouluun..:)
    Ystäväni tulee maanantaina ensivierailulle tähän kotiimme ja sanoin miehelle äsken, että pysyisipä tuo lumi noilla kaiteen tolpilla siihen asti...on niin kivan näköiset, mutta eipä taida maanantaina enää olla..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin rakastan tällaista talvea,kun hanki hohtaa ja aurinko paistaa!
      Voi,Pikku-Myymummi on niin höppänänä tuosta pikku-ukkelista,jottahan!😊
      Huimaa,miten aika menee!Uskon,että ennen kuin huomaankaan meidänkin vaavi(tosin jo kohta puolivuotias hänkin)on jo 4v!
      Onnea teidän pikkuisellenne!❤
      Lumi olikin niin kaunis kuvissasi,kun se teki "laineita".Toivottavasti säästyvät siinä,että saa ystäväkin ihastella!
      Kiitos Hannele,mukavaa viikonloppua!❤

      Poista
  5. Kauniita lumisia ja auringonvaloisia kuvia.

    Ihana kun tuli kunnon luminen talvi, nautin.
    Täällä kanssa satoi monena päivänä lunta paljon, ei ehtinyt aurauskalusto aurata.
    Kiva kun tekin autatte luonnon eläjiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja!<3
      Nyt pitelee komeaa talvea!Toivo hartaasti, ettei ensi viikonlopun leudot rupea sulattelemaan lumia...

      Poista
  6. Beautiful winther photoes!!Ilove that one with you and the baby in your arms :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you Anita!<3 We got this real winter at least!
      My grandchild is so important to me, I love him soooo much! :)

      Poista