keskiviikko 6. tammikuuta 2021


Joka aamu naurattaa, kun vaa'alle ilmestyy jyrkkä nousu pitkäaikaiskäyrässä joulunpyhien aikaan, onneksi käyrä lähtenyt laskuun ja lähenee nyt taas ennen pyhiä tilannetta.
Tuntuu, että koko ajan nälkä, kun elimistö ihmeissään, että missä sokeri?
Kolmatta päivää ilman herkkuja, lähinnä nyt mennään hyvin vähillä hiilareilla ja pienemmillä annoksilla, olen syönyt ihan liikaa kerralla jo pitkään 
ja vatsalaukkua pitää nyt supistella.
Onneksi pikkusisko Tanskassa jo pro tässä, ja lähettelee ihania ruokaohjeita. 
Siskokulta niin hoikassa kunnossa kuin nuorena tyttönä ikään siippansa kanssa, kun ovat karppailleet jo pidempään, välillä taukoja pidellen.
Ja ennen kaikkea kuulemma veriarvot paremmat kuin pitkään aikaan ja vointi hyvä.
Eilen tein kukkakaaliriisiä ja broilerikastiketta siskon ohjeella.
 En ollut aiemmin kukkakaaliriisistä kuullutkaan, kesäkurpitsaspagetin opin jo viime vuonna, kumpikin loisto lisuke!
Ison kukkakaalin vedin tehosekoittimessa pieneksi muruksi ja paistoin sitten pannulla mausteineen. Ihan ajoi riisin asian ja maukkaampaakin tietysti.
Aamuisin syön pari palaa ruisleipää juustolla, siitä en luovu.
Lihaleikkeleet olen jättänyt ostamatta nyt kokonaan.
Pitääkin paistaa munakoisosta herkkuleivänpäällistä pitkästä aikaa,
jo vuosia sitten ystävän vinkkaama ohje.
Munakoisoviipaleet itketetään suolalla, paistetaan hyvässä öljyssä ja ladotaan hunajan, balsamietikan ja puserretun valkosipulin kanssa lautaselle kerroksittain, annetaan maustua päivä pari ja kieli siinä ruisleivän päällisenä mukana menee.
Yritän keksiä uusia juttuja vihanneksista, onneksi rakastan esimerkiksi kaikkia palkokasviruokia, linssejä, kiknerneitä, vihreitä papuja jne. 
Vihreät pavut wokattuina esimerkiksi valkosipulin kanssa, ou jee!
Linssi-ja kikhernesoppa on kuulunut menuun meillä jo Kreikan vuosilta asti.
Ja salaatit! En valehtele kun sanon, että voisin elää pikän ajan pelkillä ruokaisilla salaateilla.
En tarkoita mitään "kaksi salaatinlehteä ristiin"- lautasia, vaan kunnon, täyttäviä ruokasalaatteja. Tonnikalalla, fetalla, mozzarellalla, kanalla jne.
Olen tunnesyöjä.
Enkä ole parhaimmillani talvisin.
Joten, nyt kuudenkympin korvilla (vuoden päästä) huomaan, että kyllä tarttuu nämä talvipöhnässä herkutellut ylimääräiset naiseen. 
Talvipöhnällä kuvaan tätä oman itseni olemusta talvisin.
Eroa kesäminään on kuin yöllä ja päivällä.
Kesällä olen energinen ja toimelias.
 Talvisin, voisin sanoa jopa, että säästöliekillä mennään.
Nyhjäännyn ja tympäännyn helposti. Keksimällä keksittävä tekemisen intoa.
Ja ajatukset kuin varkain hiipivät syömiseen...ja ajatuksesta sitten toimeen.
Hetken mukavaa kun suussa hyvää.
Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ennenkin, ja nyt tuntuu taas siltä, että onnistun tässä.
Kymmenen kiloa voi joutaa pois ennen kesää, ja siitäkin olisi vielä matkaa aiempiin kiloihini, mutta tolkku kaikessa. Kymmenen riittää minulle.
Ja eihän se hoikistuminen pysy, jos ei tee jatkuvaa ruokaremonttia, ja siihen nyt pyrin.
Kuulun nivelrikko sukuun, nyt on juuri oikea aika keventää esimerkiksi polvien kuormitusta, kun eivät vielä oireile.
Sisko kertoi, että omat lonkkasärkynsä katosivat kuin tuhka tuuleen uudenlaisen ruokavalion ja keventymisen myötä.

Latasin nämä kuvat tämänpäiväiseltä ulkoilulenkiltäni, ja lähti lentoon tämä aihe ihan eri suuntaan kuin alunperin piti. 
Seurailin koskeloiden touhuja rannassa, harmaus luo oman haasteensa saada edes jotenkin hyväksyttäviä kuvia otettua, puuroksi meinaa mennä.
Laitan tämän postauksen loppuun luvalla myös pari hienoa kuvaa, joita olen sukulaisilta saanut tässä pyhien aikana.

Viikonjatkoja!<3
 



 






Vähän ennen joulua sisko lähetti Tanskasta näin aurinkoisen maisemakuvan.
 

Joulunpyhinä hän kuvasi haikaraa ja voi, punarinnan! 














Siskontytär taas laittoi kuvan Kuopion suunnalta, upeaa talvista maisemaa!


12 kommenttia:

  1. Kauniita talvikuvia!
    Kyllä pitäisi täälläkin alkaa katsomaan mitä suuhunsa laittaa. Miten se paino voikin nousta niin pienessä ajassa.
    Ja tuo suklaa....sitä meillä vielä riittää.
    Tuo munakoisoa leivälle, ohje kuulostaa hyvältä...:)
    Mukavaa loppuviikkoa sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannele!❤
      Voi tietäisitpä vaan,kuinka paljon tummaa suklaata söin joulun aikoihin,konvehteina,levyinä jne...😉
      Nuo munakoisoviipaleet ovat tosi hyviä,kokeile ihmeessä joskus!Tietty kaikki jakaa mielipiteitä,mutta muistaakseni sinäkin pidät valkosipulistakin.
      Kiitos,oikein mukavaa loppuviikkoa sinullekin!❤

      Poista
  2. Linnut ovat niin ihania. En oikein osaa sanoa, mikä olisi suosikki, kun kaikki ovat niin kivoja.
    Minullakin on repsahtanut herkkujen syömisen puolelle, mutta luotan siihen, että kyllä tämä tästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin linnut ovat kaikki ihania!Itselleni on muodostunut joitain suosikkejakin,juuri esimerkiksi punarinta ja variksista tykkään kovasti.
      Luulen,että erityisesti nyt tämä koronatalvi epätietoisuuksineen on lisännyt herkuttelua?Mutta kyllä tämä tästä!😊
      Kiitos Ninnu!❤

      Poista
  3. Vau mitä kuvia! Tuosta viimeisestä kuvasta tuli ihan Keiteleen mökkimaisemat mieleen.
    Ja voi tuota pientä punarintaa, niin hellyyttävä ja herkkä olemukseltaan ❤︎
    Ja voi hyvät hyssykät tuota sinun tekstiäsi, mihin samaistuin ihan täysin! Talvipöhnä, tunnesyöminen, säästöliekillä eläminen talviaikaan, tympääntyminen, nyhjääminen jne.
    10-15 kilon painonpudotus ei olisi yhtään pahitteeksi meikämammallekaan, sillä moninivelrikko vaivaa jo nyt, eikä geeniperimässäkään ole kehumista. Tulevaisuus ei siis hyvältä näytä, (enkä minä ;)) jos jatkan jo loppukesällä alkanutta ja vuodenvaihteeseen asti kestänyttä, niin sanottua repsahdusta.
    Nyt minulla on jo henkisesti kevyempi olo ja sellainen tunne, että tästä vuodesta tulee kaikin tavoin edeltäjäänsä parempi. Uskon että kehokin tästä kevenee mielen virkistymisen myötä :)
    Kiitos sinulle tästä niin tsemppihenkisestä postauksesta sekä herkullisista ruokaohjeista ❤︎
    Leppoisaa lauantai-iltaa ja suloista sunnuntaita ❤︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku!❤
      Minä kun näin tuon siskontytön ottaman kuvan,katsoin,että melkein kuin olisi Lapista!😊
      Punarinnan kuva toi kuin terveiset kesästä,se on niin ihana vekkuli pitkäsääri!
      Minäkin olen repsahtanut oikeen huolella tänä vuonna.Uskon,että tämä epätietoisuus koronan suhteen on lisännyt tunnesyömistä.Sitä on jotenkin hoivannut omia pelkojaan herkuilla,jotka ilmeisesti hetkellisesti tuovat mukavan tunteen,kun suklaa sulaa suussa.😉
      Nyt olen minäkin jo hyvällä alulla oikomaan näitä vääriä tuntemuksiani turvallisuudesta,hetkellisen nautiskelun myötä.Olen ollut jo viikon ilman ylimääräistä sokeria,kaupassakin kuljen jo suvereenisti suklaan ohi,enkä himoa pullaa tms.Tiedän,että saavuttaessani tämän "tilan"minulla on oikein hyvät mahdollisuudet taas onnistua.
      Uskon,että sinuakin helpottaa viikko viikolta,kun ensi kevät ja kesä alkaa lähetä.Voi ihanaa,mitä kaikkea sinua ja kipparia odottaakaan kohta,ihan tuossa nurkan takana!😊
      Vaikkakin ihan tajutonta lumipyryä,niin mukavaa alkavaa viikkoakin!❤

      Poista
  4. Tulisipa kevät ja aurinko nousisi korkeammalle. Saisi meidät kaikki nyhjääntyneet koronakoloistamme ulos luontoon. Tässä olen ihmetellyt, kuka on käynyt siirtämässä housunkauluksen nappia, kun on niin vaikea saada sitä kiinni. Itseäni saan syyttää. Onneksi kotona ei ole enää joulumakeisia kummittelemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo koronakolo on niin kuvaava sana!😊
      Voi ihanuutta,pelkkä ajatus korkealle kipuavasta auringosta sai minut hyvälle tuulelle,vaikka ulkona myrskyää ja lunta sataa sakeasti!
      Minunkaan kotonani ei nyt enää ole jouluherkkuja,eikä uutta osteta.Ehkä kyllästyin totaalisesti paisuvaan olemukseeni,koska nyt tuntuu suht helpolta kieltäytyä turhista kaloreista,kaikki terveellinen kiinnostaa nyt ja kurinalaisuus tuntuu hyvältä.Olen ollut ihan liian lempeä itseäni kohtaan tässä asiassa jo liian pitkään ja se on kostautunut.Nyt olen lempeä itseäni kohtaan ja kieltäydyn lisäämästä kehoni taakkaa.
      Kiitos Piri!❤

      Poista
  5. Zemppiä karppaamiseen! Hienoa, että olet pystynyt muutokseen!
    Itse olen toivoton sokerihiiri, jonka puoliso koettaa sitkeästi käännyttää terveellisempään elämään. Hän on onnistunut luopumaan sokerista, syö terveellisesti ja pudottanut painoaan reilusti. Puoliso on myös energisempi kuin ennen. Hyvä esimerkki minullekin, mutta, mutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe!❤
      Oi,sinulla olisi siinä vieressä tuki terveellisempään suuntaan yhdessä!
      Mutta,tiedän kyllä kokemuksesta,että tämä vaatii tarvetta muuttaa asioita ihan sieltä omasta itsestään,ei auta,vaikka tsemppiä tulisi vierestä,jos itse ei ole vielä valmis tai edes halukas vähentämään herkkuja.Ja jokainenhan tekee juuri niin kuin itse katsoo tarpeelliseksi.
      Itse haluan nyt kiihkeästi poistaa olemukseni ympäriltä tämän ylimääräisen,ja varsinkin tuolta sisältäni mahdollisen sisäelinteni ympärillä olevan rasvan,joka on minulle haitaksi mitä vanhemmaksi tulen.Kun pääsen tavoitteeseeni suon taas itselleni niitä herkkujakin,mutta sopivassa suhteessa.Ja tällä matkalla yritän päästä parista huonosta tavastani kokonaan liittyen ruokailuun,jolloin tulos olisi pysyvä.

      Poista
  6. Hienoja kuvia. Nyt sulla on mennyt jo toista viikkoa ruokaremontin kanssa. Hyvinkö menee edelleen, sillä ilman muuta oletan, että pääsit hyvään alkuun.
    Hieman samanlaista ohjelmaa on minullakin. Joulun aikaan en repsahtanut nameihin, kun ei ollut liiaksi asti, vain maisteluun. En kiellä, ettenkö kaipaa nameja, mutta pyrin hillitsemään haluni.
    Ajatteles, kun esim. näin jatkuu kevääseen, niin miten sorjiksi onkaan tultu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymästä,hyvin menee!Olen tosiaan päässyt oikeen hyvään alkuun tämän herkutteluremonttini kanssa.
      Yritän kovasti kannatella tätä tunnetta kun on helppoa esimerkiksi olla ilman suklaata,jota olen mussuttanut joka päivä.
      Kaikkihan on kiinni itsekurista,ja minä olen ollut hyvin pitkään itselleni kovin myöntyväinen ja kiltti,antanut makeanhimon viedä sen kummempia miettimättä.
      Ja kostautunuthan se sitten on,kun en varsinaisesti himoliikkuja tai voimistelija ole,joten energiaa tulee enemmän kuin sitä käyttää näin talvisaikaan kun olen passiivisimmillani.Kesällä voi herkun jos toisenkin nauttia ilman seuraamuksia,kun puuhailee ja kuluttaa energiaa aamusta iltaan.
      Juu,toivotaan,että sorjistutaan ja kesällä on sitten mukavampi puuhastella kevyempänä!😊
      Kiitos Aimarii!❤

      Poista