maanantai 23. elokuuta 2021

 

Minun on mahdotonta kuvailla sanoin tuntemuksia, joita koen isovanhempieni entisessä metsässä. Vaikka en löytäisi sieltä ehkä enää yksin kotiin -tutut merkit lapsuuteni ajoilta ovat hävinneet hakkuiden, umpeenkasvamisen ja vanhojen metsätyöteiden sulauduttua luontoon. Kuljen siellä isännän kintereillä, hänen suuntavaistonsa on erehtymätön. 


Mutta, tämä metsä on minulle edelleen hyvin rakas. Kipitimme sen läpi pikkutyttöinä sisareni kanssa metsän takana asuvien ystävättäriemme luokse. Silloin metsä oli helppo-ja selkeäkulkuinen ja vaarini vaalimalla hoitama. Paikoittain isoisän työn jälki vielä on nähtävissä, ja pidän näistä kohdista metsää eniten, kun olemme sienessä. Suuria mäntyjä ja metsänpohjassa sammalta. Vanhaan lehmien metsälaitumeen on nyt istutettu koivuja.


Kuivan hellejakson jälkeiset sateet ovat saaneet ihmeitä aikaan. Luulen, että tulee mahtava sienisyksy. Saimme jo hyvin herkkutattia, kuivuri hurisi ahkeraan. Tatit olivat nousseet niin nopsaan vedestä innostuneina, että olivat täysin madottomia.


Metsän hyödyistä terveyteemme puhutaan paljon. Itse en voisi elää metsättä. Ja minun on päästävä isoon metsään, syvälle, jotta saan sen euforisen tunteen, onnellisen ja kaikkeen siinä hetkessä tyytyväisen. Oikeasti tunnen, että syön, ahmin silmilläni metsää, vedän syviä henkosia, koskettelen pintoja ja rakastan kaikkea ympärilläni.


Kaukana kaikesta pääkaupunkiseudun ahdistavasta. Metsä on niin kaunis tietämättä sitä itse. Ehkä juuri tällainen kauneus onkin kauneinta. Elämä metsässä toteuttaa itseään, ei mieti eikä ihastele. Ihminen on saanut ihastelemisen lahjan luontokappaleena olemisen lisäksi. Se on suuri lahja se.











Nyt metsässä kukkivat Purtojuuret. Se kuuluu aina sienireissujen metsämaisemaan loppukesäisin.Tykkään tästä kukasta kovasti. Myös kimalaiset näyttävät tykkäävän.


Kuivaan ruiskaunokin terälehtiä talven jälkiruokien koristeeksi itselleni ja tyttärelleni.


Olipa hauska viidakko porstuassa! Pelargoniani ovat rönsyilleet varttansa sinne tänne, kattoa kohti. Ja tomaatin taimet toimittavat viherkasvin virkaa, kukan kukkaakaan niissä ei ollut. Onneksi kaupunkikodin parvekkeella vihreät tomaatit jo kypsyvät pikkuhiljaa. 





Syksyä kohti mentäessä mielen täyttää täällä kaupungissa taas sisustukselliset asiat. Mietin, miten teen itselleni suloisen lämpimän pesän tänne talveksi, kuopus viettää talvenkin Kreetalla, joten jotain mukavaa ja nättiä haluan pimeneviin syys ja myöhemmin talvi-iltoihin. Turkoosin ja keltaisen aika alkaa olla taas väistymässä lämpimiin sävyihin. Voisi ommella uusia tyynynpäällisiä, ehkä joku pehmoinen torkkupeitto ja lisää ledkynttilöitä.


Tänä syksynä aion myös kuunnella paljon musiikkia. Minulla on pitkä rivi cd-levyjä, joita tuskin koskaan kuuntelen. Nyt kun sain pojalta lahjaksi hienon soittimen, käyn koko kokoelmani läpi. Myös radio on kiva kaveri.


Loppukevennys.

Jotenkin käsitän koivut ja muut lehtipuut naispuolisina. Mutta, ehkä niin ei olekkaan. :D

Mukavaa elokuun loppua!<3

10 kommenttia:

  1. Voi miten ihana postaus ❤︎
    Juuri nyt haluaisin hypätä sisään näihin kauniisiin metsäkuviisi ja hengittää raikasta, puhdasta, havuntuoksuista ilmaa, lepuuttaa korviani metsäisen luonnon äänimaailmassa ja halailla puita, erityisesti "aurinkopuita" eli mäntyjä, joka on minun voimapuuni.
    Kovin on syksyistä, ja hankin jo perjantaisiin pihajuhliin viinin- sekä vaaleanpunaiset villahuovat, joihin siskon kanssa voimme illan tullen kääriytyä :) Kyllä se vaan niin on, että ympärilleen kaipaa syksyn ja talven tullen lämpöisiä materiaaleja sekä värejä.
    Hienoa, että sait cd-soittimen! Tästäkin tuvasta löytyy liuta cd-levyjä, joita kuunnellaan varsinkin talvikaudella ahkerasti. Veneilykaudella tulee kuunneltua niin kotona kuin veneessä enimmäkseen radiota.
    Hauska tuo loppukevennys :D
    Oikein ihanaa elokuun viimeistä viikkoa sinulle ❤︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui,miten syksyistä on täällä Espoossakin tänään...Ilmeisesti koko päivän sataa kunnolla vettä ja tuulee navakasti.Mutta katsoin juuri pitkänajan ennusteita,että ei kesäisemmät säät vielä ole ohi,kyllä niitä lämpimämpiäkin jaksoja on vielä tulossa,jos ennusteet pitävät paikkansa,huh!😊
      Juuri tuonlaista ajatusta minullakin,pehmeitä peittoja ja lämmintä mukavuutta syksyyn.
      Mekin kuuntelemme maalla aina radiota kun olemme tuvassa,se kuuluu kesiin.
      Noissa cd-levyissä on se hyvä puoli,että voi valita tunnelmansa mukaan.
      Ja metsä,voi ihana metsä.Siellä tuntuu kuin olisi 100% läsnä,sulautuisi luontoon ihan kokonaan,että omat ääriviivat jatkuisivat sammaleissa puissa ja muussa metsäluonnossa.Nyt loppukesästä ja alkusyksystä metsä tuoksuu niiiiin raikkaalta ja ihanalta sateiden jälkeen.❤
      Kiitos Ansku,ihanaa elokuun viimeistä viikkoa sinullekin!❤

      Poista
  2. Metsä on vaan niin ihana paikka!
    Meillä tuossa aika lähellä on mamman ja papan vanha metsä. Viime syksynä sieltä haimme suppiloita. Kovin oli sekin metsä muuttunut...puita hakattu ja työkoneiden painamia metsäteitä täynnä. Paikalla missä me vanhempieni kanssa asuimme oli vain pieni metsäkaistale, mutta siitäkin hakattu puita.
    Meilläkin on tässä tuollainen metsäkaistale ja jo siihen meno tuntuu rauhoittavalta...:)
    Komiat pelakuut! Omani ovat vielä ulkona samoin, kuin kaktukset. Pitää varmasti kohta kiikuttaa ne sisälle, kun näyttää tuo syksy jo näin elokuussa saapuneen.
    Minulla on pieni vanha arkullinen täynnä lb-levyjä. Meinasin ne jo kerran viedä kiertoon, mutta pojat olivat sitä mieltä, että ei niitä parane hävittää....eikä minulla ole enää edes levysoitinta!
    No tuo koivu on selvästi miespuolinen ..:D
    Hyvää viikkoa sinulle Mirjam-Matilda♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikohan jotenkin metsänhoitotoimenpiteet muuttuneet,tai yleinen ajatus siitä,mitä esimerkiksi hakkuiden jälkeen metsään jätetään.
      Kun vaarini aikoinaan harvensi metsää,puista käytettiin kaikki.Esimerkiksi oksat kerättiin myös talteen,talon lämmittämiseen.
      Siksi metsä pysyi helppokulkuisena.Nyt jätetään oksat ja risut niille sijoilleen ja kulkeminen on melkoista rämpimistä paikkapaikoin.
      En muista,että vaari olisi antanut syntyä pöheikköjä metsäänsä,nyt samassa metsässä on tiheitä pajukkoja jne.Ajat ovat muuttuneet niistä,kun vaarini hevosen kanssa metsäänsä harvensi ja hoiti talvisin.
      Mutta ihanaa on,kun on lähimetsä,mihin mennä.
      Vaikka rakastan suurta metsää maalla,nämä kotikulmien kaupunkimetsätkin tuovat talvikausina helpotusta metsän ikävään,vaikkakin puiden välistä pilkottelee kerrostaloja.😊
      Luultavasti minun on pakko leikata pelargoniat ennen kuin voin ne tänä loppusyksystä tuoda tänne kaupunkikotiin.Ovat röyhähtäneet niin isoiksi puskiksi.😊
      Älä ihmeessä hävitä lp-levyjäsi!Kirppareilla myydään paljon hyvin toimivia levysoittimia!
      Juu,kyllä tämä koivu oli selvästi mies.😄
      Kiitos Hannele,mukavaa viikkoa myös sinulle!❤

      Poista
  3. Beautiful wood forest pictures!and those plants!you really can make them grow :))Is it you painted that beautiful picture?wish you a great day!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I can't understand what happened this summer with my flowers and those tomatoes,it was like jungle!😊
      And tomatoes didn't make even one flower,they just grew high!
      I wish I painted that paint myself,but no,I bought it from one real artist.
      Thank you Anita,have a beautiful autumn!❤

      Poista
  4. Metsä on myös minulle äärettömän rakas paikka. Sinne kaipaan ja siellä viihdyn. Omat halipuuni ja lempipaikkani täytyy käydä tervehtimässä aika ajoin ja aivan selkeästi metsissä liikkuminen on sielun ravintoa. Varsinkin murheiselle mielelle metsä on iso auttaja.
    Sieniä ole myös löytänyt ja talsinut poron poluilla aivan tieten tahtoen, en siis eksynyt.
    Pelakuusi porstuan akkunalla muiden viherkäisten kanssa näyttävät intoutuvat korkeuksiin. Minun kukkani vei elokuun halla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmasti siellä pohjoisessa,poronpoluillakin sielu lepää,sen uskon.
      Ja jos jotakin suruja tai muuta mielen päällä,niin metsään ne jää,tai ainakin helpottuvat.
      Minäkin kävin halimassa omaa mäntyäni korkealla kukkulalla maalla ollessani.
      Oli sopivasti tuulista ja yleensä saan sen kanssa,kädet sen ympärillä, huojua yhdessä tuulessa,mutta tällä kertaa se ei halunnut antaa minulle tätä kokemusta.
      Pelargoniat ovat tosissaan jo hiukan koomisen näköisiä,aivan kuin niillä olisi ollut kilpailu tomaatintaimien kanssa,kuka yltää kattoon ensimmäisenä.
      Kiitos Aimarii,olenkin ajatellut,että toivottavasti sinulla on siellä kaikki hyvin,kun et ole postaillut vähään aikaan,oli mukavaa kuulla sinusta!❤❤

      Poista
  5. Ihana metsäpostaus <3 Jaan paljon tuntemuksia metsän tärkeydestä kanssasi. Mahtavaa Suomen luonnon päivää!

    VastaaPoista