maanantai 26. syyskuuta 2022

Muistan hyvin tämän alkuillan,kun kiertelin vanhan mummulan pihapiirissä etsimässä kuvauskohteita.Tuntuu,että siitä on ikuisuus,vaikka vasta kaksi viikkoa on kulunut.Kiinnostuin vanhan saunan ikkunasta,sen karmit kaunista patinoitunutta puuta.Vasta kun siinä zoomailin,huomasin,että tästähän tulee samalla kuvaajan omakuva.Ja siinä samalla tarkoitus kuvalle.Kuinka saunan ikkunasta heijastuvan 60-vuotiaan naisen rinnassa oli kaihama.Kaihama,siitä,että luonnon vihreys oli hiipumassa,kesä loittoamassa,valumassa kuin ajan hiekka sormien välistä.


Kesän lisäksi,rakkaan paikan hyvästely on ollut tänä vuonna aiempaakin vaikeampaa.Maailmassa tapahtuu niin paljon kaikkea pelottavaa.Meiltä on viety turvallisuudentunne.Kaikki tuntuu jotenkin niin absurdilta.Että miten tällaista voi tapahtua vuonna 2022.Mitä vielä tulossa.


Maalla on saanut olla ihan omissa maailmoissaan,tuskin olen kuunnellut tai katsellut uutisia.Kaikki paha kaukana.Mieli ollut lepotilassa.Voi että,ihania syksyn aurinkoisia päiviä maaseudun rauhassa.

Kun suru kohtaa maalla,siitä pääsee suremalla yli.Niin kuin kävi tämänkin täydellisen mustarastaan poikasen kanssa.Herkkänä ihmisenä suren näitä luontokappaleiden menehtymisiä ihan siinä,missä ihmistenkin.Tämä kaunis siivekäs luuli pääsevänsä navetan ikkunasta eteenpäin.Kuului vain kops.Lohdutti,että loppu tuli kerrasta.Viime syksynä samaan ikkunaan kopsahti toinen pikkulinnun poikanen.Tutkittuani asiaa,huomasin,että navetan sisältä heijastuu vastapäisen seinän ikkuna,joten linnulle se on optinen harha ja luulo,että siitä pääsee lentämään läpi.Nyt ikkunassa on verho,naulasimne sen serkkutytön kanssa yksissätuumin.


Kyyneleet silmissä halusin ikuistaa reppanan,että sen lyhyestä elämästä jäisi tänne pieni jälki.Kun pitelin sitä,se oli vielä lämmin.


Suretti se suuri työ,mitä sen emo oli sen eteen koko kesän tehnyt ja nyt kävi näin.


Tämä saattaa herkimpiä järkyttää,mutta kun olin odottanut tunnin,eikä pieni ollut toennut,laskin sen nätisti muuraispesään.En hautaa enää pieniä eläimiä.Aiemmin hautaamiani ovat toiset eläimet kaivaneet ylös ravinnokseen.Siitä viisastuneena laitan eteeni osuvat eläinvainajat luonnon omaan kiertoon.Luonnossa mikään ei mene hukkaan,vaan jatkaa muussa muodossa.Alan iän myötä paremmin hyväksyä luonnon lait.Olen yrittänyt muuttaa ajatustyyliäni ja karaistanut ajoittain näissä asioissa liiankin herkkää sieluani.


Kaipaan maalle.Täällä kaupungissa koen aiemmilta vuosilta tuttua syksyn ajan alavireisyyttä.Passivoidun syksyisin.En oikein saa mitään aikaiseksi.On ollut haluja blogipäivityksiinkin,kuvia on,mutta jäänyt sitten tekemättä.Nyt olen pari päivää siivoillut ja järjestellyt,se on virkistänyt naista,kun vain tarttuu tehtäviin ja potkii hieman itseään persuksille.Talvea kohti mennään,eikä siinä itku auta.Mutta,kyllä minä lasken päiviä siihen,kun pääsen maalle metsään kstsomaan,olisiko suppilovahveroita alkanut nousta.


Talitintit käyvät päivittäin parvekkeella,ilmeisesti etsimässä talvipesiin pehmustetta.Nykivät sitä sun tätä ja minä yritän olla hipisen hiljaa parvekkeen ikkunan edessä katsomassa niiden touhuja.Kaunis ruskakin työntyy parvekkeen oven ikkunasta sisälle asti.


Tosin loistelias ruska täällä meilläpäin on lähinnä istutettujen pensaiden ja puiden ruskaa.Luonnon ruska on vaatimatonta ja hiukan rähjäistä pitkän kuivan kauden jäljiltä.Lähettelen lukijalleni lämpimiä syksyisiä terkkuja ja voimia kestää kaikki ympärillä tapahtuva.Toivotaan,että ensi vuonna kaikki on paremmin!


10 kommenttia:

  1. Taas niin ihana ja ihon alle menevä postaus ❤︎
    Hieno myös tuo ottamasi omakuva :)
    Täälläkin rähjäistä ruskaa, paitsi puistoissa, missä istutetut kasvit loistavat monin eri värein, kuin toistensa kanssa kilpaillen kauneimmasta syysasusta. Vielä muutama viikko ja sitten on tämän vuoden osalta veneilykausi ohitse. Taas alkuun tuntuu hyvin haikealta ja vaikealta pistää paatti puoleksi vuodeksi pakettiin, mutta kyllä se siitä taas ajan kanssa helpottaa. Tunnustan silti, että heti joulun jälkeen alan jo laskemaan päiviä uuden kauden alkuun :D
    Kauniita, lämpöisiä syyspäiviä sinulle, voi hyvin ❤︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi,täällä blogissa on niin hiljaista,että ihan hihkaisin kun piipahdin ja näin,että oli tullut yksi kommentti!😊
      Kiitos kiitos Ansku!❤
      Juu,kuivuuden jäljiltä esimerkiksi pihlajan lehdet ovat ihan ruskeat ja käppyräiset,kun joinakin vuosina niissä on hieno ruska.Ja maaruska tosiaan aika rähjäinen ja edelleen kuiva.
      Sinä siellä ja minä täällä,kummallakin kesäsesonki lopuillaan,kyllä siihen paljon haikeutta liittyy.Ja vähän tympii kun miettii taas loskaa,harmautta ja sitten sitä himputin liukastelua.😁
      Sais olla kesäaika puolta pitempi...
      Mutta,sama täällä,heti joulun jälkeen alkaa kuumeinen kevään odotus!
      Kiitos ja kauniita,lämpöisiä syyspäiviä sinne sinullekin,ja ihkuihania tämän vuoden viimeisiä venereissuja!❤❤

      Poista
  2. Miten suloinen kuva Sinusta ja mummosta! <3 Teissä on paljon samaa näköä. Mummon syli on niin lämpöinen paikka lapselle; onneksi olemme siitä jo päässeet osallisiksi myös itse isovanhempina.
    Syksy on todella luopumisen aikaa ja haikealta se tuntuu joka vuosi.Nyt tämä vielä menettelee, kun puissa on värikkäät lehdet, mutta tulevat kaksi kuukautta ovat niin vaikeita pimeyden ja harmauden takia. Läpi ne on vaan kahlattava, kun ei karkuunkaan pääse. :(
    Kaikesta huolimatta voi hyvin, pysy terveenä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe!❤
      Äitini on paljon Mirkkumummin näköinen ja minä taas olen äitini näköinen.
      Oli ihana kuulla,että löysit meissä jo tuosta valokuvasta samaa näköä!
      Niin toivon,että saan luotua tyttärenpoikaani ja ehkä tuleviinkin lapsenlapsiini samanlaisen,lämpimän suhteen kuin mitä minulla oli mummiin.
      Meillä kummallakin lämmin syli odottamassa pienten vierailuja.😊
      Kyllä,läpi se vaan on taas kahlattava,vaikka huomaan vanhemmiten,kuinka nuiva suhtautuminen minulla alkaa olla talven kylmään,liukkaaseen ja pimeään.
      Nyt vielä ihanaa,kun pitelee leutoa ja aurinkoistakin säätä.
      Mukavaa syksyn jatkoa ja minäkin toivon,että voit hyvin ja pysyt siellä terveenä!❤

      Poista
  3. Toivon kanssasi vahvasti, että ensi vuonna ja jopa nyt syksystä lähtien kaikki olisi maailmassa paremmin. Kovin ahdistava on maailman tilanne, jota moni taho käyttää rikastuakseen nostamalla hintoja pilviin.
    Syksy on tullut. Täällä edelleen ruskaa jäljellä, varsinkin maaruska hehkuu. Ymmärrän haikeutesi, rakastat evättä ja kesää yli kaiken. Itsestäni huomaan nyt löytyvän aktiivisuutta, olen käynyt viikossa useammillakin retkillä, pitkiä polkukävelyjä juuri kansallispuistoissa. Luonnontilassa oleva metsä on virkistäjä.
    Linnunpoikasen kohtalo on surullinen. Minä pesin eilen ikkunat ja vedin säleet alas asti, että linnut eivät lentäisi lasia päin.
    Huomasin myös uuden kuvan oikeassa yläkulmassa. Ihastuttava. Olisipa itsellänikin joku muisto mummoistani, vaan en kumpaakaan nähnyt.
    Hyvää syksyä, otetaan vaan vastaan se, olkoon millainen hyvänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten on yksi mies suuruudenhulluudessaan saanut koko maailman sekaisin...
      Sinä siellä olet käynyt virkistäytymässä metsäretkillä.Kyllä,luonnontilassa oleva metsä on upea paikka!Ihanaa,että joku toinen aktivoituu syksyllä.Minäkin nautin kun on aurinkoinen syksypäivä,mutta en voi sanoa samaa tulevista kuukausista kun alkaa pimeä kolmelta.Silloin keskityn joulun ja vuodenvaihteen miettimiseen,että kohta heti niiden jälkeen pääsen odottamaan uutta kevättä.😊
      Voi,minuakin niin suretti linnunpojan kohtalo,niin pienestä oli kiinni sen elämän loppu.Olisipa lentänyt ikkunan ohi.
      Kuva on osa kuvaa,jossa olemme perheen kanssa lähdössä takaisin Helsinkiä kohti maalta.Äiti istuu jo autossa sisareni kanssa,auton vieressä vaari ja isä.Minä mummin sylissä.Nyt voin helposti ymmärtää mummin tunteet,kun itse hyvästelen lapsenlastani vierailujen jälkeen.Olisipa sinullakin muistoja isoäideistäsi.
      Kiitos Aimarii!❤Hyvää ja pohjoisen kaunista syksyn jatkoa!

      Poista
  4. Kiitos Mirjam-Matilda, tuo linnun tarina jää mieleen ja oppi elämän lakien ymmärtämisestä. Vaikeaa se on, tekisi mieli inhimillistää niin monta kertaa. Tämä aika saa miettimään elämää.
    Se nostaa toivon aivan uudelle tasolle. Nouskaamme mekin sinne! Elämä on tässä ja nyt!
    Lämmintä, toiveikasta syksyä, pidä huolta itsestäsi. anneli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin inhimmillistän liikaa asioita luonnossa.Olen ihan tarkoituksella yrittänyt olla liian sentimentaalinen.Vaan,kuinka vaikeaa se onkaan!
      Aivan kuin sinäkin,minäkin olen miettinyt paljon elämää nyt kun tuntuu,että maailmassa kaikki on raiteiltaan.Mutta toivoa ei saa menettää,toivoa hyvän voittamisesta.
      Ja siitä,että elämä on nyt ja tässä,sanoitit sen niin hyvin.Näitä kallisarvoisia hetkiä pitää arvostaa,elämästä pitää nauttia niin kauan kuin sitä kestää.
      Kiitos Anneli,ihanaa syksyä sinne tahollesi!❤

      Poista
  5. Surua ja epätietoisuutta on tässä ajassamme. Minne päätymmekään kun näyttää ettei raakuuksille tule loppua.
    Suren myös aina nähtyäni kuolleen linnun tahi eläimen. Sama on niiden kuin myös ihmisenkin kohdalla annetut on päivät.
    Maaseudun rauhassa myös parhaiden viihtyisin. Ikävää tunnen.
    Kaupungissa toki tuntuu turvatummalta kun lähellä kaupat ja muutkin palvelut, varsinkin talvella.

    Ihana lämminhenkinen postaus. ❤︎ Kiitos Mirjam-Matilda!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle lämpimästä kommentistasi,kuka lienetkin!❤
      Kovin on ahdistava tämä nykytilanne maailmassa,onneksi luonnossa saa lohdun.
      Talvella oma helppoutensa tässä kaupunkiasumisessa,mutta sieluni asuisi maaseudun rauhassa mieluiten.Kesäisin on pakko päästä maalle.Siellä pysyy mielenrauha paremmin koossa näiden sotien ja muiden tähden,kun elää luonnon keskellä.
      Mukavaa syksyn jatkoa!❤

      Poista