Olin jo niin syvällä ihanissa kesäunelmissa, että suorastaan masensi
lumeen peittynyt ympäristö.
Nämä keväiset takapakit yrittävät tosissaan vetää mielen apeaksi.
Ei vaan pitäisi antaa ensimmäisten oikeasti lämpimien kevätpäivien
hämätä ja viedä mennessään.
Siellä se takatalvi ilkikurisesti piilottelee ja vetäisee shownsa kuitenkin jossain vaiheessa, kun
jo tuntuu siltä, ettei se enää voi tulla, kun näin on lumet sulaneet ja kärpäsiä jo pörrää ympärillä.
Tuntuu, kuin olisin kiivennyt tikapuita jo ylimmälle askeleelle ja nyt pyllähtänyt sieltä maahan.
Ei auta, uudelleen vaan kipuamaan sille ensimmäiselle askeleelle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti