Mututuntuma jo kaikesta ihanasta, joka on kulman takana.
Lämpimät, valoisat illat ja auringon tuntu iholla hellepäivän jäljiltä.
Minun sieluni huutaa jo ikävästä päästä nauttimaan siitä kaikesta ihanasta.
Vihreät riippakoivut mummolan pihalla,perhoset,kärpästen pörinä,lintujen liverrys,
niittyjen kukat,grillin kauniisti palava koivuklapi- kasa....ah! :)
Edellä mainitut sitä kesäunelmaa.
Odotan kyllä ensin kiltisti tätä jo alkuun päässyttä kevättäkin.
Oikeastaan luonto onkin kauneimmillaan kevään ja kesän taitekohdassa.
Kun kaikki on herkän vihreää, hentoa ja uutta.
Joka keväinen ihme, kun tienoo alkaa vihertää ja yks kaks onkin jo kesä.
Toivon, että kesän vihdoin saapuessa osaan arvostaa sitä ja imeä siitä kaiken energian
talteen. Etten heittäisi hetkeäkään hukkaan siitä lyhyestä onnesta.
Tekstistä käy varmasti ilmi, kuka on kiristänyt vieterin äärimmilleen odottaessaan
kylmän, pimeän ja tuulisen talven loppumista.
Pliiiiiis älä tule takatalvi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti