Sinne se jäi.
Olan yli katsottuna vielä kerran, kuin aina lähdön hetkellä.
Minulle rakkain saareke peltojen keskellä, metsän reunassa.
Sinne jäi kylpemään auringossa pilvisen viikonlopun jälkeen.
Kotona nuuskin mummolalta tuoksuvia vaatteita, kun puran laukun.
Olemukseni täynnä kaunista nähtyä ja kuultua.
Sadepisarat vihreällä,lintujen upeista upein konsertti aamuyöllä, kun äänet kasteen raikkaudessa soivat niin kirkkaina ja puhtaina.
Koko luonnon ihmeellinen runsaus.
Olen taas ollut oleellisen lämpimässä sylissä.
Tunnelma välittyy kyllä hyvin kuvista! Kaunista ja vähän jopa haikeaa.
VastaaPoistaHuomaan itsekin,että valikoin monista kuvista ne hiukan haikeat tähän postaukseen.
PoistaMieli kun on hiukan haikea. :)
Kiitos Pilvi! <3
Minä nautin tälläkertaa erityisesti sanoistasi!
VastaaPoistaKiitos Seija,ihana kuulla! <3
PoistaKauniit kuvasi ja teksti täydentävät toisiaan!
VastaaPoistaKiitos Sirpa! <3 Leikin maalla hiukan valotuksella tällä kertaa. :)
PoistaOletko koskaan harkinnut kirjoitta runokirjaa tai sellaista ajatelma kirjaa? Olisi todella ainesta. Ihania tunnelmakuvia loit jälleen niin kuvien kuin ennen kaikkea sanojen kera =).
VastaaPoistaVoi kiitos Katinka! <3 Olen syvästi otettu kannustavista sanoistasi.Tietyssä fiiliksessä sanat tulevat itsestään.Varsinkin mummolasta kirjoittaessani "runosuoni" sykkii kyllä herkillä. :)
PoistaOlen täysin samoilla linjoilla Katinkan kanssa! Kauniit kuvasi ja herkät, runolliset ajatuksesi olisi hienoa koota yksien kansien väliin ♥
VastaaPoistaKiitos sinulle Ansku kauniista sanoistasi! <3 Se tässä blogin pitämisessä niin hienoa onkin, kun harjaantuu ja kypsyy rohkeaksi.Aluksi hieman ujostelin olla täysin rinnoin oma itseni,paljastaa sisintäni.Mutta teidän ihanien ihmisten kommentit ovat rohkaisseet avautumaan ja antaa palaa vaan. :)
VastaaPoista