Aikaisaamuinen kävelyretki tyssähti alaovelle.
Ensimmäinen reaktio oli, että voi ei!
Edessäni räpisteli talitiainen jotenkin rujon näköisenä maassa.
Luulin sen juuri törmänneen ikkunaan.
Kunnes huomasin, että lintuja olikin kaksi.
Joko siinä urokset olivat toistensa niskassa, tai sitten todistin hetken pariskunnan tulisia lemmenleikkejä.
Kerkesin siinä pari metriä ottaa, kun huomasin kuoriaisen aamukohmeessa yrittävän siivilleen.
Ja ei mikään ihan tavallinen kuoriainen, vaan auringossa kauniisti kimalteleva kultakuoriainen.Saattaa olla kuparikuoriainenkin, niin tarkasti en osaa toisistaan erottaa.
Kaverin touhu oli sen verran epätoivoista,että päätin palata kotiin ja vein sen parvekkeelle auringonpaisteeseen yrittämään sitä siiville nousua.Kyllä sen nopeasti olisi siinä pihalla joku vienyt parempiin suihin.Näitä näkee niin harvoin, että päätin antaa sille paremman mahdollisuuden onnistua.
Olipa sitä sitten parvekkeen lasin läpi mielenkiintoista seurata.Kiipesi ylöspäin ja taas yritti nousta siivilleen.Kohme hellitti siinä suorassa auringonpaisteessa ja liikkeet kävivät sähäkimmiksi.
Ulkoiluretkeni aikana se on yrityksessään onnistunut.
Kävellessäni ensin lähti pipo, sitten kaulahuivi.
Onnentunne vaan kasvoi edetessäni.
Kuinka onkaan kesä lähellä!
Sen huomaa kaikesta.
Sammakonkutua,rentukoita, voikukkia ja paljon paljon vihreää! <3
Huomenna melkein viikoksi mummulaan maalle! 
Eikös se kultakuoriainen sitä onnea tuo? :)

Nautitaan !!!