Olisi tosi mielenkiintoista kuulla, onko teillä muilla joitain tiettyjä mielikuvia, joita käytätte esim.stressatessanne, tai muuten vaan kun on tylsä olo.
Minulla itselläni on joitain takuuvarmoja.
Mielikuvitushan on ihmisen ehtymätön vara.
Minä kutsun näitä mieleni kuvia, kun haluan työntää pois negatiivisia tuntoja ja muuttaa ne mukaviksi.
Joku voisi kutsua meditoinniksi.
Yksi on maalaismaisemassa.
Peltojen keskellä kulkeva hiekkatie.
Sellainen, joka on aikojen saatossa tamppautunut kovaksi ja tasaiseksi.Keskellä ruohotupas raita ja laidoilla ojanpientareet niittykasvineen ja kukkineen.Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja minä siinä mielikuvassani kävelen hitaasti paljain jaloin ja katselen silmänkantamattomiin riittäviä, kumpuavia peltoja ja niiden laidoilla näen metsän siluetin.
Kärpäsiä ja pörriäisiä kuulen ja lämmim kesätuuli käy välillä kasvoilla.
Toinen on mummulan tuvassa.
Kiikun hiljaa kiikkustuolissa.Ikkunasta heijastuu auringon rantu räsymattoihin.Seinällä raksuttaa kello.Ulkoa kuulen vaimeasti pääskysten tsirkutuksen, kun ne syöksyvät lentoon räystään alta.
Toisinaan voin myös maata riippukeinussa ja katsella vanhojen riippakoivujen oksia lehtineen yläpuolellani.Aurinko säteilee niiden välistä ja säteet vaihtavat paikkaa oksien liikkeen mukaan.
Tähän mielikuvaan liittyy rauhoittava koivun lehtien havina.
Voin sulkea silmäni tai olla sulkemattakin.Kun edellä mainittuihin mielikuviin keskittyy ja uppoaa syvälle, ei kestä kauaakaan kun mieli rauhoittuu ja hyvänolon tunne voittaa alaa.
Muistan myös yhden todella tehokkaan mielikuvan vuosien takaa.
Voin huonosti viimeisinä kuukausinani Kreetalla.Kaipasin kovasti Suomeen ja olin kovin ahdistunut.
Mielikuvassani olin korkealla vuoristossa, ihan rotkon reunalla niin, että näin vuoren rinteet edessäni ja niiden jälkeen laaksot ja alimpana meren.Levitin käteni ja huusin niin kovaa kun pystyin, sydämeni pohjasta asti ilmoille yhä uudestaan ja uudestaan.Äänetön mielikuva- huutaminen oli yhtä tehokasta kuin olisin oikeasti siinä huutanut.
Toistin tätä melkein joka päivä ja ahdistus väistyi lopulta.
Bussissa työmatkoilla on hyvä vaipua mielikuviin, jotka kuljettavat paikkoihin ihaniin.
Siellä suljen silmäni ja valitsen paikan,josta käyn noutamassa hyvän olon sillä kertaa. :)
Mukavaa alkanutta viikkoa! <3
Mulla ei ole vastaavia mielikuvia, en ole tullut ajatelleeksikaan... Joskus tuollainen voisi kyllä olla hyödyllistä, ja lukiessani sinun kahta ensimmäistä mielikuvamatkaasi tuli kyllä tosi rauhallinen ja leppoisa olo :)
VastaaPoistaVoi kannustan kokeilemaan.Varmasti löydät sinulle tärkeitä mielikuvia, jotka auttavat jaksamisessa aika ajoin. :)
PoistaJos rauhoituit jo minun mielikuvistani ajattele, kun pääset omiisi syvälle, kuinka mieli rauhoittuu.
Kiitos sinulle Hensku! <3
Joskus, jos olo on tuntunut levottomalta olen kuvitellut loikoilevani pienessä veneessä, joka lipuu itsekseen erittäin rauhallisella pienellä ja mutkittelevalla joella vihreän metsän keskellä. Saapumatta minnekään.
VastaaPoistaIhan konkreettisesti, mutta mielikuvaa hyödyntäen: Kun tulen metsässä kävellessäni pienen solisevan puron luo asetun seisomaan sen keskellä olevalle kivelle katse kohti puron tulosuuntaa. Sitten kauhaisen hitaasti huolet sydämestäni ja päästäni ja heitän ne pääni yli virran vietäväksi. Tämä auttaa aina :)
Ihana, ihana mielikuva ja tuota huolten virran vietäväksi juttua tulen ehdottomasti kokeilemaan!Minullakin on virtaava joki maalla, joka käy siihen tarkoitukseen oivasti.Kiitos, että jaoit nämä Seija! <3 <3
PoistaMullolan kiikusta ja peltomaisemista sain hyvät mielikuvat....paluun lapsuuteen♥
VastaaPoistaPaluu lapsuuden maisemiin ja hetkiin rauhoittaa aina minunkin mieleni!
PoistaSuloinen, viaton lapsuus mummulassa, ah! :)
Kiitos kovasti Hannele! <3
Ihania mielikuvia sinulla! Ihan kuten Hannelekin, päädyin lapsuuteni kesiin peltomaisemien keskelle keinumaan mummolan vanhassa kiikkustuolissa ♥
VastaaPoistaSeinäkellon raksutus yhdistettynä puuhellan hormin kohinaan ja puiden rätinään, niin silmänräpäyksessä lennähdin mielessäni toiseen mummulaan Kemiönsaarelle. Sinne josta hiljattain postasinkin :)
Yksi takuuvarmasti toimivassa mielikuvassa makaan selälläni paattimme keulapunkassa ja katselen avoimesta kattoluukusta sinistä taivasta, kuulen lokkien kirkunan, meren kohinan, ja vene keinuu hitaan rauhallisesti. Tähän mielikuvaan mielelläni nukahtaisinkin, mutta siinä se ei ihan aina toimi, kun ajatuksia ei aina saa pysymään kasassa ;)
Minulla näitä mielikuvia riittää, ja monesti olen leikilläni sanonutkin että vilkas mielikuvitus on köyhän paras huvitus =D
Oikein mukavaa tätä viikkoa sinullekin ♥
Kyllä niin oikeassa olet tuon vilkkaan mielikuvituksen suhteen! <3 Hupia riittää minullakin joka päivälle omissa maailmoissani, eikä maksa matkat mitään. :)
PoistaAivan ihana tuo sinun mielikuvasi.Ymmärrän oikein hyvin, kuinka se rauhoittaa.Mielikuvien tunnelmaan onkin joskus vaikea upota kokonaan, jos ajatukset käyvät ylikierroksilla.Siihenkin harjaantuu.Olen esim. oppinut ajattelemaan pelkkää seinää, kun uni ei tahdo tulla, ja kiellän itseltäni kaikki ajatukset, torppaan ne heti, kun yrittävät hiipiä mieleen ja jatkan sen seinän tuijotusta mielessäni.Pikkuhiljaa nukahdan.:)
Kiitos sinulle Ansku, kun jaoit oman mielikuvasi! <3 <3
Mummolaan menevät nämäkin ajatukset, suuren varjossa kasvaneen särkyneensydämen vierelle. Särkynyt sydän on tässä tapauksessa vain kasvin nimi, mutta se kasvi oli kauneinta mitä lapsena tiesin.
VastaaPoistaMielikuvia käytän harvoin, mutta osaan rentouttaa itseni alkaen hiustupsusta ja päätyen isovarpaan kärkeen ja pääsen ihan toiseen maailmaan. Mutta se vaatii rauhallisen paikan, jossa ei tule keskeytystä.
Voi Vikki tiedän niin hyvin tuon särkyneensydämen ihailun pienenä! <3
PoistaMinustakin se oli kukka, joka toi mummulan heti mieleen jo lapsena.
Mummun vanha särkynytsydän ei pihalla enää kasva, mutta kiitos, että mainitsit siitä nyt kun mietin, mitä pihalle istutan ensi kesäksi! :)
Tuo täydellinen rentoutuminen on taito.Minäkin pystyn vaipumaan "horrostilaan", mutta se tosiaan vaatii täydellisen rauhan, ilman minkäänlaista häiriötekijää.
Kiitos sinulle Vikki! <3
Voi miten ihania mielikuvia. Omiin lapsuusmaisemiin maalle voisi kyllä matkata mielikuvissa silloin kun huolet painaa.
VastaaPoistaMielessään voi matkata ja samalla rauhoittua, kun keskittyy muistelemaan pieniä yksityiskohtia, miltä kuulosti ja tuoksui. :)Mitä syvemmälle mielikuvaan pääsee, sitä mukavampi olo jälkeenpäin.Meillä jokaisella on paikkoja ja näkymiä, jotka "paijaavat" levotonta tai stressaantunutta mieltä niitä ajattelemalla.
PoistaKiitos kovasti sinulle! <3
Minä tykkään ajatella hiljaisessa tunturissa oloa tai meren rantaa...
VastaaPoistaKummatkin ovat varmasti paikkoja, joita ajattelemalla saa rauhan.
PoistaTunturimaisema ja meri,ai että.
Kiitos Sussi sinulle! <3