torstai 16. maaliskuuta 2017




Tänään hermo oli pinnassa syistä, joita en nyt kuitenkaan rupea blogissa ruotimaan ja päätin jäädä pari pysäkkiä aiemmin pois bussista kotimatkalla päästäkseni kulkemaan metsän kautta.
Viisi minuuttia ja koko harmistus oli tipotiessään.Piti kaivaa kamera kassista ja pysähdellä ottamaan vastaan metsän rohto.
Aurinkokin paistoi vielä, vaikka kello lähenteli puoli kuutta.
Matkan varrella on vanha talo, joka minun silmiini vaikuttaa autiolta.
Kelpaisi minulle!
Ajatelkaapa, minkä Villa Villekullan tuosta laittamalla saisi! Ai että.
Vanha kaunotar. 
Olisikohan nuo pensaat sireenejä.
Lumet ovat kutakuinkin sulaneet ja pientareet näyttävät siltä, ettei leskenlehtiin enää ole kauaa.
Kiitos taas metsä! <3
















16 kommenttia:

  1. Hyvä että huomasit jäädä ottamaan metsän rohtoja :)
    On se vaan sellainen "lääketehdas" tuo luonto, sinne ne huolet jäivät puitten suodatettaviksi!
    Kuulin tänään vähän huonoja uutisia silmistäni ( mutta ei siitä nyt enempää tässä vaiheessa ). Menin myös metsään lohdutusta hakemaan ja katselemaan joko kyyt ovat heränneet, eivät vielä olleet, mutta hyvää teki olla siellä!
    Ihana tuo talo, ajattele mitä tuohon pergolaankin voisi laittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kurjaa kuulla, että sinulla on silmissäsi jotain ikävää.
      Toivottavasti ei mitään kovin pahaa.

      Olimme sitten metsässä kumpanenkin saamassa hoivaa.
      Kyllä sieltä imee itseensä niin paljon hyvää energiaa ja alkuvoimia.
      Puut ottavat vastaan ihmisen pahan olon ja ojentavat takaisin päin hyvän olon ja rauhan tunteen.
      Kyllä minäkin kun kävelin ulos metsästä tunsin karistaneeni konkreettisesti koko lastin harteiltani, kuin olisi kävellyt vihreän "pesulan" läpi.

      Voi ajattele pelargoniat ikkunoille ja kaikkea ihanaa. :)
      Niin kauniita rakennuksia jätetään ränsistymään.Sääli.
      Käyppä kurkkaamassa täällä, jos et ole vielä lukenut:
      http://www.is.fi/asuminen/art-2000005126505.html

      Kiitos sinulle Vikki.<3 <3

      Poista
  2. Metsään olen minäkin murheeni jättänyt ja monen puun sydän on murheitani kuunnellut. Aina olen tullut paremmalla mielellä takaisin. Onneksi meillä on paljon metsiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä se ero mennessä ja tullessa pois.Heti mennessä rupeaa kiinnittämään huomiota metsän juttuihin,hajuihin ja ääniin, ja yksinkertaisesti unohtaa ne harmit. :)
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  3. Metsä antaa terveyttä ja tyynnyttää ankeankin olon. Metsä, lepopaikka! <3

    Hyvää loppuviikkoa, Mirjam-Matilda!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe,oikein mukavaa viikonloppua Sinullekin! <3
      Metsä on yksinkertaisesti ihanista ihanin. :)

      Poista
  4. Luonnosta löytyy lääke moneen murheeseen. Ihanan keväistä siellä suunnalla verrattuna meidän lumisiin maisemiin :)
    Voi miten ihastuttava vanha talo, ja todellakin keskellä luontoa, omassa rauhassa! ♥
    Toivottavasti sitä ei jätetä pysyvästi autioksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään täällä on satanut koko päivän.Saivat viimeisetkin lumenrippeet kyytiä.Viikonlopuksi toivoisin kyllä aurinkoakin.
      Olisi kiva tietää tuon talon tarina.Täytyy kesällä kuikuilla, onko siellä ehkä mökkiasukkaita.Ihanalla paikalla,melko lähellä merenrantaakin.Varmasti ollut vielä enemmän omassa rauhassaan ennen Saunalahden rakentamista.
      Kiitos Ansku! <3

      Poista
  5. Kyllä metsä rauhoittaa!
    Mikäs olisi noilla rappusilla istuskella kahvimuki kädessä, auringon mukavasti lämmittäessä...

    Mukavaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja olivat minunkin aatokset. Että kuinka olisi suloista istuskella kesäiltoina rappusilla ja tuoksutella sireenejä. Vaan on minulla ne omatkin portaat ja tuttu piha. :)
      Kiitos Sirpa ja mukavaa viikonloppua! <3

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Eikö olekkin! :) Mieluusti lähtisin vähän maalailemaan ja laittamaan.
      Kiitos Satu! <3

      Poista