maanantai 21. elokuuta 2017




Monet ovat varmasti lukeneet kirjan "Pieni suklaapuoti"?
Ihana elokuvakin siitä on tehty.
Minä pidän tarinasta erityisen paljon.
Enkä vähiten sen tähden, että tunnen niin omikseni ne salaperäiset tuulet, jotka kuiskailevat ja tekevät päähenkilöstä levottoman.

Minulle alkavat kuiskia tuulet joka vuosi näihin aikoihin.
Jonain aamuna loppukesästä havahdun niiden tuomaan tuoksuun.
Se ei tuoksu enää lämpimältä, pehmeältä.
Siinä on se tietty raikas vivahde, joka havahduttaa minut ja tekee levottomaksi.

Sen jälkeen mikään ei ole enää ennallaan -huolettomat,hitaat kesäpäivät. Minä tiedän jo.
Syksyn lähestymisen merkit ilmestyvät vaivihkaa.
Aloitan jokavuotiset riittini.
"Tämän teen nyt antaumuksella, saattaa olla kesän viimeinen mahdollisuus"...

Mielen valtaa suuren suuri haikeus.
Vielä se ei ole kovin vahva, mutta tunnen sen kyllä jo luissani.
Aistini muuttuvat hiukan hysteerisiksi, rekisteröimään jokaisen uuden viestin.
Nyt lähtivät pihan pääskyt, nyt lakastuivat nuokin kukkaset.
Tarkkailen pihakoivujen lehtien värisävyä ja rauhoitun vasta, kun ne selkeästi näyttävät vielä vihreiltä. Silti pihalle leijailee jo keltaisiakin lehtiä.
Kaikki tämä johtaa myös jonain päivinä armeliaasti siihen, etten tunne juuri mitään.
Ilottomana ja turtana raahustan aamun iltaan.
Kunnes saan jostain piristysruiskeen,tormistun ja nautin taas kaikesta vielä kesäisestä.

Minua eivät valitettavasti"vielä on kesää jäljellä"-laulut eikä vakuuttelut auta.
Tunnen itseni jo niin hyvin tämän asian tiimoilta.

Mainita täytyy, että ei tämä asia minua täysin invalidisoi.
Osaan kyllä iloita, ja iloitsenkin kaikesta loppukesäisestä ihanasta.
Sienimetsästä, kypsyvistä marjoista ja muusta sadosta,sumuisista aamuista ja pimenevistä illoista.
Tänä kesänä melankoliassakin on oma vivahteensa, koska vuorotteluvapauteni päättyy vajaan kahden kuukauden päästä.
Tämä kesä on ollut niin erityinen ja hieno, että on niin haikeaa, kun se pikkuhiljaa
alkaa olla lopuillaan.

Tiedän kuitenkin,että kesän päättymisen ja syksyn alkamisen välissä tulee olemaan taas virstapylväs.
Jonain kauniina aamuna olen hyvästellyt tämän kesän lopullisesti ja rakastamani syksy saa tulla.

Mukavaa alkanutta viikkoa! <3 <3














































20 kommenttia:

  1. syksyn tuloon tosiaan aistii nyt selvästi. Kesä kuitenkin viivähtää vielä, muuttuen hetki hetkeltä syksyksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merkkejä syksyn lähestymisestä on jo aika paljon.
      Toivotaan, että kesä viivähtää kuitenkin vielä pitkään? :)
      Kiitos Sussi! <3

      Poista
  2. Samanlaista haikeutta tunnen minäkin, kun kesä vaihtuu vähitellen syksyksi. Sen huomaa jo iltojen pimentyessä ja aamuisessa usvassa, koleudessa. Puit tunteesi niin hyvin sanoiksi, että kuulin niissä juuri omat mietteeni. Kiitos, Sielunsisko!
    Koeta vielä nauttia vapaista päivistä ja kiireettömyydestä. Vapailta töihin paluu jännittää ja voi vähän pelottaakin. Niin minullekin kävi, kun palasin vuorotteluvapaaltani töihin. Ole itsellesi armollinen: pitkän vapaan jälkeen ei tarvite lähteä töissäkään paahtamaan täysillä. Koneiden on lupa käynnistyä vähän hitaammin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän kovasti työntää ajatuksistani pois sen töihin paluun, mutta kyllä se sieltä aina aika-ajoin putkahtaa. :)
      Kiitos Sinulle Sielunsiskolle ihanan lämpimistä ja kannustavista sanoistasi! <3 <3

      Poista
  3. Kesä alkaa jo väistyä syksyn tieltä, vuorostaan. Ilmassa on pientä luopumisen tuskaa...

    Kaunis loppukesän kuvasarja, etenkin tykkäsin toiseksi viimeisestä kuvasta, sekä tietenkin isomittarin kuvasta:)

    Iloista alkanutta viikkoa myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa, kun taas löysit kauniin vihreälle perhoselle nimenkin! <3
      Kuva on otettu liikkuvasta autosta nyt kun tulimme maalta kotiin eilen.Aamun valossa järvi näytti niin kauniilta, että yritin sitä kuvata.Sitten osuivat nuo puskat eteen, mutta lopulta tykkäsin kuvasta itsekin.:)

      Poista
  4. Haikeutta tunnen myös, linnut ja luonto hiipuu pikkuhiljaa syksyä kohti.
    Ei kuulu enää pääskysten tirskunta, eikä viuhahda lento, ovat lähteneet.

    Syksyn tuleminen tuntuu kuitenkin ihan hyvältä, värien kauneus, valon kuulakkuus, kynttilänvalo illat...:)

    Kauniita tunnelmallisia kuvia!

    Kiitos, samoin Sinulle mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi juuri tuosta pihamme pääskysten lähdöstä tunnen niin suurta haikeutta.Ei kuulu enää tsirkutus, ei.Eivätkä mestarikiitäjät viuhahtele enää kasvojen editse, kuin upeaa lentotaitoaan hioen.Lähtivätkin kuin varkain, en pysty täsmällisesti sanomaan, minä päivänä...
      Syksyssäkin tulee olemaan paljon ihania tunnelmia,päiviä.Kunhan tämä kesä saadaan hyvästeltyä.
      Kiitos Liplatus! <3

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kun näin perhosen ikkunassamme, piti pistää juoksuksi hakemaan kameraa sisältä.En ole aiemmin nähnyt, ja tuo väri oli upea.Sirpa tuossa ylempänä tiesi nimenkin taas kertoa.
      Kiitos Satu! <3

      Poista
  6. Voi tiedän niin mistä puhut, ilmassa alkaa jo olla syksyn raikkautta. Esim. 19 asteen lämpö tuntuu nyt erilaiselta kuin kuukausi takaperin. Mun puolesta syksy saa jo tulla, tykkään pimenevistä illoista ja raikkaista tuulista, kynttilöistä ja sen sellaisesta. Nauti vielä vuoretteluvapaasi viimeisistä hetkistä! Ihanaa viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hensku! <3 Minun pitää vain nyt löytää syksyisempi vaihde ajatusmaailmaani, niin kyllä osaan varmasti nauttia näistä vuorottelun viimeisistä viikoista.:)
      Kyllä tämä kotimaan kesä on niiiin lyhyt...vastahan me keväästä riemuitsimme? ;)

      Poista
  7. Voi miten haikean kauniita kuvia! Ymmärrän kyllä tunteesi. Siltikin täytyy sanoa, että jaksan tulevan talven paljon paremmin, jos lämpö jatkuu vielä elo- ja syyskuulle. Olen oppinut arvostamaan sitä. Ei minustakaan enää miltään kesältä tunnu, mutta jokainen aurinkoinen ja lämmin päivä ilostuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, minä toivon niin hartaasti pitkää ja lämmintä loppukesää, syyskesää ja vielä syksyäkin! :)Itse talvi saisi minun puolestani huventua vaikka pariin kuukauteen.Pitäisi sitten sen pari kuukautta niitä kauniita paukkupakkasia ja lunta. :D
      Poikkesin amerikkalaiselle säänennustus-sivustolle harmikseni ja siellä ennustetaan meille lumisateita jo heti marraskuun alkuun...
      Onneksi ennusteet ovat ennusteita.
      Kiitos Pilvi! <3

      Poista
  8. Vaikka kesästä niin haluan pitää kiinni, niin rakkaudella syksyn syliin lopulta antaudun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi,kuinka kauniisti asian kirjoititkaan, kiitos Katja! <3 <3

      Poista
  9. Oi kuvat taas! Haikeus on täällä, totisesti. Vaikka syksyn värit ovatkin jo vallanneet mielen, kesästä pidän yhä kiinni. Ja tuo kirja, leffa, rakastan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haikeus on täällä.Kesän raikkaat värit kohta muuttuvat mausteisiksi ja verevämmiksi.Se onkin syksyssä parasta.Myrskyjen ja kuulaiden aamujen lisäksi.
      Ihana kuulla, että sinäkin rakastat tarinaa!
      Kiitos Satu! <3

      Poista
  10. Siihen vuorotteluvapaasi loppumiseen on vielä piiiitkä aika!
    Minullakin on tuo elokuva omana ☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seija! :) Yritän ajatella noin.
      Minullakin on elokuva ja se täytyy ainaa katsoa aika-ajoin.

      Poista