Mummulasta keräämässäni kimpussa sinnittelee vielä yksi kehäkukka muut ovat jo lakastuneet.Onneksi huomenna pääsee takaisin maalle keräämään tuvan pöydälle uuden kimpun.

Oletteko huomanneet, kuinka polttavasti aurinko näin syyskesällä paistaa,niinä hetkinä kun paistaa?
Kreikassa ilmiötä kutsutaan nimellä "mikro kalokeri"-pieni kesä.
Viehättävä on mielestäni myös kesää tarkoittava sana kalokeri. Kalo=hyvä,keros=ilma/sää.
Eli kesä on suomennettuna hyvä sää. :)
Meillä tälle vuodenajalle ei olisi uskaltanutkaan laittaa moista nimeä, koskaan ei ole varmaa... ;)

Eilen lähdin extempore itsekseni Helsinkiin, koska halusin nähdä sen "Koiranäyttely"-taidenäyttelyn.
Paapiskelin hissukseen Kampista Fredaa pitkin kohti Johanneksen kirkkoa ja kuvailin eteeni sattuvia mieleisiä kohteita.
Keskipäivällä noilla kulmilla oli mukavan rauhallista,monet ihmisethän olivat töissä. Japanilaisia turisteja vastaan tuli kyllä monia. Vähän tuntui, kuin itsekin olisi ollut turistina kuvailemassa.

Tuomiokirkon edustan Suomi 100-koristelu tuli minulle mukavana yllätyksenä, kun etsin Taitoshoppia sieltä, missä se oli aikoinaan ollut.Eipä ollut enää, enkä sitä löytänyt lainkaan.

Löysin kuitenkin toisen,pienemmän kädentaito- kaupan.
Heti sisään astuessani silmäni nauliintuivat tähän alla olevaan keramiikka koiruliiniin.
Rakkaan Santtuni koirientaivaaseen menosta on jo useampi vuosi.
Kaikkina näinä kuluneina vuosina olen etsinyt kirppareilta ja kaupoista koira-aiheista esinettä, joka markkeeraisi muistoesinettä.
Tämä jopa seisoo kolmella jalalla, nostaa jalkaa kuin terhakka pikku Santerini. :)
Tässä oli juuri sitä luonnetta, jota olen etsinyt.

Koiranäyttely-näyttely ei oikein sykähdyttänytkään. Odotin ehkä liikoja Ninnun upean näyttelyn jäljiltä, joka oli paljon, paljon parempi.
Oli näyttelyssä pari Outi Heiskasen työtä, jotka olisin mielelläni itselleni ottanut, mutta muut työt eivät minua juurikaan puhutelleet.
Se harmitti, ettei minulla ollut yhtään kolikkoa mukana, kun näyttelytilassa oli kuppi "lahjoita kolikko, ota kortti" -periaatteella.Rahat olivat menossa löytökoirien hyväksi.
Mutta, älysin kysyä josko saisin mukaani Ninnun näyttelystä ostamani taulun ja sehän sopi. :)
Se etsii vielä omaa paikkaansa kotona, ja sopii hyvin väliaikaisesti turkoosiin nurkkaukseeni.

Myöhemmin matkustin Kauklahteen viettämään isännän kanssa iltaa, ennen huomista maalle lähtöämme. Hänen talonsa edessä kasvoi kauniisti kukkiva pensas, jonka kukat oikein hehkuivat sateen jäljiltä.

Helsinki-reissullani kävin myös ihanassa pienessä paperikaupassa, josta kuinkas ollakkaan tarttui useampi kortti mukaani.
Myös Eurokankaassa poikkesin, ja luulen, että löysin kankaan tuolini verhoiluun.
Jos se istuu siihen hyvin, kuvaan blogiin sitten valmiin tuolin.

Sain idean kesäisten koivujen kaipuuseeni talven varalle.Minähän toin maalta noita koivun onttoja kaarnapötköjä.Ovat olleet parvekkeella odottamassa, että keksisin niistä jotain.
Kunhan viherkasvi tuosta kasvaa, luulen, että näyttää sivusilmällä katsottuna hyvinkin kesäiseltä koivulta? :)

Oikein mukavaa viikonloppua! <3 <3 Mirjam-Matilda hiljenee taas joksikin aikaa. Minulla on nyt maalla tabletti, jolla pääsen vierailemaan teidän muiden blogeissa.Omaani en sillä osaa postailla kun en tiedä, miten saisin siihen kuvia kamerastani, ja muidenkaan postauksia en välttämättä kommentoi vasta kuin taas kotikoneelta, mutta luen ja nautiskelen kuvistanne. <3