perjantai 25. elokuuta 2017





Täydellinen hiljaisuus.
Kameran laukaisuäänikin tuntuu pyhäinhäväisyltä.

Olen ollut melkein koko kesän maaseudun rauhassa.
Eilen menin pitkästä, pitkästä aikaa parvekkeelleni istumaan, kun aurinko niin kauniisti paistoi.
Suljin silmäni, niin kuin monesti maalla tänä kesänä, kun olen nostanut kasvot lämpöä kohti.
Mutta, voi mahotonta!
Maalla ihanan auringon lämpöön ovat liittyneet lintujen äänet, koivujen suhina, ehkä maksimissaan kerran puolessa tunnissa soratiellä ohi ajava auto.
Iltaisin ja aamuisin on saanut nauttia talon portailla täydellisestä hiljaisuudesta.
Eilen parvekkeellani lenteli isoja lentokoneita jylisten ylitse, autojen ääniä,ihmisten huutoja,yleistä kuminaa, pärinää ja kalkatusta...

Toissapäiväiseen metsä-postaukseeni kommentoineelle "Hetken Heijastuksia"-Seijalle vastasin, että olisi mielenkiintoista nähdä reaktiot, jos miljoonakaupungin kadulta napattaisiin kourallinen stressaantuneita ja aistikuormitettuja ihmisiä ja laskettaisiin yht äkkiä suomalaisen aarniometsän keskelle.
Tietävätköhän nämä, koko päivän kuulokkeet korvilla kulkevat nykyihmiset, mitä on täydellinen hiljaisuus?
Osa tietysti soittaa kuulokkeissaan rauhallista musiikkia, paetakseen muuta mölyä.
Mutta entä ne, joiden musiikki kuuluu kuulokkeidenkin yli kovana jumputuksena.
Onkohan aistejamme tarkoitettu näihin nykymaailman haasteisiin?
Kun kuuloaistin lisäksi vielä kaupungissa elävän näkö ja hajuaistiakin haastetaan jatkuvasti aamusta iltaan, joka päivä.

Mutta, mitäpä minä olen muiden mieltymyksiä ruotimaan..
Isäntä esim. keskittyy täyttämään ristikkoa ja telkkari on auki edessään.
Parhaiten hän nukahtaa radion ääneen.
Minä itse kotona yksin ollessani en pidä mitään ääntä tuottavaa auki, jos en sitten keskity siihen.
Ehkä rauhallinen,hiljainen taustamusiikki, ilman puhetta on poikkeus.

Yksi tärkeimmistä havannoistani vuorotteluvapaallani on ollut juuri se, kuinka olen nauttinut hiljaisuudesta ja virkistynyt siitä.
Minulta nuorempana toisesta korvasta vaurioitunut korvahermo saattaa tinnittää iltaisin, kun töiden takia liikun päivittäin Helsingissä.
Eipä ole tinnitellyt koko kesänä. :)

Minä uskon tosissani, että hiljaisuus ja verkkainen tempo elämässä on ihmiselle hyväksi.
Nyky-yhteiskuntahan  näyttää olevan täysin eri mieltä. ;)

t. hiljaisuutta rakastava introvertti 












18 kommenttia:

  1. Minullakin eräs tuttava kertoi, että aina aamuisin, kun herää avaa television ja se on koko päivän päällä, katsoi sitä tai ei. Minusta kuullosti kovin oudolta. Tykkään hiljaisuudesta, mutta vaikka maalla asun, kuuluu tännekin autojen ääni tuolla ulkona....ei onneksi siälle..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut ihmiset kaipaavat sitä taustaääntä.Juu, eihän sitä täydellistä hiljaisuutta maallakaan aina ole. :) Nyt on puintiaikakin käsillä, taitaa siellä meilläkin puima ja niittokoneet aamusta iltaan pelloilla nyt pörrätä.:)
      Kiitos Hannele! <3

      Poista
  2. Munullekin hiljaisuus ja luonnonäänet ovat elintärkeitä. Kotona yksin ollessani nautin hiljaisuudesta. Kovaa äänimaailma joutuu aina joskus sietämään, mutta sen jälkeen hiljaisuus tuntuu vielä entistäkin tärkeämmältä.
    Ihanan rauhallisia ovat kuvasi ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan yksikseen kotona hiljaisuudessa puuhaillessa on niin ihanaa!
      Ja olen samaa mieltä, että kovista äänistä kotiin hiljaisuuteen tai luonnonhelmaan pääsy on taivaallista.:)
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  3. I completely agree with what you saying... personally, I enjoy the natural sounds of nature. Nothing can compete with that. Lovely place you live, very beautiful atmosphere you captured.

    Happy friday~
    Xo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nothing can compete with natural sounds of nature- that´s for sure!
      And when nature is totally silent, that´s where you are close by heaven?
      Thank you lovely Marisa! <3

      Poista
  4. Kaupungista täyteen hiljaisuuteen mennessä tunteet pulppuaa, onnen kyynelkin herahtaa silmiin.
    Kontrasti äänissä on huikea huomaan Koillismaan korpeen mennessä. Ei kuulu ihmisten aiheuttamia ääniä kun menee metsään. Taianomainen onnen tunne valtaa olemisen, sekä ajattomuuden tunne, voimat palautuu.:)
    Täällä kotona tykkään myös hiljaisuudesta, eikä radio ole auki taustalla.
    Onneksi mieheni myös tykkää hiljaisuudesta.

    Pari kertaa viikossa kun kuuntelee mieluista rentouttavaa musiikkia riittää minulle.

    Me ihmiset olemme erilaisia, onneksi, suodaan äänten kuunteleminen heille.

    Aamun kauniita kuvia! Hiljaisuus henkii kuvista.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kun ihana kuulla, että joku muukin saattaa jopa herauttaa kyyneleitä siitä liikuttumisesta, kun pääsee luonnon rauhaan.
      Se todella on sitä taianomaista onnentunnetta.:)
      Kyllä tänne maailmaan ääntä mahtuu niin kuin edesmennyt mummuni sanoi, mutta minä nautin kyllä hiljaisuudesta. Ja myös kovasti rauhallisen ja melodisen musiikin kuuntelemisesta, kun on sen aika.
      Kiitos Liplatus ihanasta kommentistasi! <3

      Poista
  5. Kauniita kuvia hiljaisuudesta!

    Itse koen hiljaisen äänen ympärilläni miellyttäväksi, sillä silloin en niin kiinnitä huomiota korvieni jatkuvaan sirinään/huminaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu, kuvia hiljaisuudesta. <3
      Ymmärrän sinua oikein hyvin, jos korvasi humisevat, se on niin tuttua minullekin.
      Silloin taustaäänet auttavat tosiaan unohtamaan, jos mahdollista ne korvien sisäiset sirinät ja surinat.
      Kiitos Sirpa! <3

      Poista
  6. Kyllä hiljaisuus tekee hyvää :) Minustakin on ihanaa olla ihan hiljaisessa metsässä tai merellä ja kuunnella vaan luonnon ääniä, se on jotenkin puhdistavaa ja voimaannuttavaa. Nukahdan parhaiten täydessä hiljaisuudessa, mikä on tehnyt minusta korvatulppien orjan :| Kauniita kuvia taas banneria myöten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin vaadin täyden hiljaisuuden, jos käyn nukkumaan.Ja pilkkopimeän myös mielelläni.Sinulla korvatulpat, minulla musta sukka silmillä. :)Korvatulppia en ole oppinut käyttämään, aina sieltä kuitenkin ääni kuuluu läpi.Ilmeisesti en oikein osaa käyttää niitä.Joskus tosin tulee kyllä "tipahdettua" tuossa sohvalla telkkariakin katsellessa, mutta se taas johtuu liiallisesta väsymyksestä.
      Kiitos Hensku! <3

      Poista
  7. Täällä toinen samanlainen! 😊
    Hiljaisuudesta minäkin nautin ja siksi varmaan menen niin usein metsään tai vetten äärelle. Kun käyn kaupungissa, huomaan väsyväni meluun, kiireeseen ja yleiseen hälinään. Toki joskus on kiva käydä katsomassa kaupungin vilinää, mutta ihanaa on tulla kotiin maaseudun rauhaan. Millaista mahtaa olla asua suurkaupungissa miljoonien toisten kanssa? Ei ihme, että aasialaiset ovat ihmetelleet Suomessa käydessään erämaan hiljaisuutta.
    Hyvää viikonloppua, Mirjam-Matilda!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin huomaan selvästi sen, että väsyn ihan fyysisesti hälinästä ja kovista äänistä.Voi,toki minäkin nautin aika ajoin kun on kaupungin sykkeessä, mutta sitten tarvitsen hiljaista omaa aikaa itsekseni vastapainoksi.
      En kyllä pystyisi asumaan enää kaupungissa, saati jossain oikein suuressa sellaisessa.Täällä Espoossa on vielä suhteellisen "maalaismaista" :)
      Uskon, että aasialaiset arvostavat suomalaista metsää reissuillaan täällä.
      Heitähän hakeutuu ilmeisesti paljon Nuuksion opastetuille retkille ja muihin vastaaviin, olen jostain lukenut.
      Kiitos Piipe, ja oikein mukavaa viikonloppua! <3

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Olen otettu. :) Kävin nimittäin tutustumassa blogiisi ja aion ajan kanssa tutustua paremminkin.UPEITA kuvia ja mielenkiintoisia postauksia.
      Ihanaa, että vierailit täällä minun luonani ja kommentoit.
      Kiitos Matkatar! <3

      Poista
  9. Hiljaisuus on minustakin hyväksi. Upeat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en jaksaisi jatkuvassa hälyssä.Hiljaisuudessa voin hyvin. :)
      Kiitos Sussi! <3

      Poista