Tässä on meidän Sisu.<3
Tyttäreni perheen rakastettuakin rakastetumpi rescue-koira Kreetalta, Kreikasta.
Sisu oikeastaan löysi tyttäreni hänen ollessaan sukuloimassa siellä.
Sen jälkeen tältä sydämenmurskaajalta ei ole puuttunut mitään.
Mutta, vaikka se on saanut rakastavan kodin,huolenpidon vailla vertaa-sille on jopa hankittu Saksasta proteesi, koska sen takajalasta puuttui puolet, se on antanut meille kaikille enemmän.
Suloisempaa luonnetta ei taida ollakkaan.
Sisu kaipaa vain rapsutuksia, hyväksyntää ja laumaan kuulumista,omaan laumaansa, joka ei enää jätä.
Se palvoo omaa perhettään, eikä halunnut jättää Annaa maalla hetkeksikään silmistään.
Koska emme tiedä Sisun syntymäpäivää (eläinlääkäri arvioi iäksi 8-10v) päätimme, että se on Suomeen tulo päivä, joten vietimme tasan yksivuotis synttäreitä maalla
viikonloppuna.
Tippa nousi silmiin, kun katsoin iloista eläkeläistä, joka häntä pystyssä jolkutti hiekkatiellä -kuin sillä ei koskaan mitään jalkavammaa olisi ollutkaan, kun lähtivät lenkille tyttären kanssa. Sisu reppanan eteneminen ennen apujalkaa oli paljon vaivaloisempaa ja sitä itseään fyysisesti rasittavaa.
Sisun historiasta kertoo viimeinen kuva.
Se on jätetty,hylätty.
Niinpä se vartioi auton vieressä kun ymmärsi, että lähtöä tehdään.
Kun tyttäreni käänsi autoa, jouduin pitämään sitä valjaista kiinni ja se oli selvästi kauhuissaan. Rauhoittui vasta, kun makasi omalla paikallaan jalkatilassa tyytyväisenä.
Kunpa se ymmärtäisi, että sitä ei ikinä enää jätetä.
Ehkä se oppii siihen luottamaan vielä.
Kotona Sisulla ei ole ongelmia, sinne se jo tietää oman perheensä palaavan.
Ihana Sisu.