-Tyyne! 

-Tyyne, kuuleksää!?!

-Joo, kuulen! Mutta kerro nopsaan, mulla on kohta kärkivuoro!

-Eikö oo tylsää, kun on nää treenit just, kun alko vihdoin ilmat?

-No on! Ja olisin ton meijän pienimmän halunnut jättää vielä pellolle tankkaamaan, mutta Esko sano ettei se jaksa sitte reissua, jos ei harjottele!

-Meilläki isäntä oli viime yön kettuvahtina, ja oli lennolle lähteissä aika väsyä!

-Jatketaan kohta, nymmä meen kärkeen!

- Oliks sulla vastatuulta, mulla meni aika hyvin kärkifugi!

-Joo, aika leutoa piteli mullakin, mutta on täällä hännillä mukavampaa kuiteski!

- Noista muksuista vielä. Meillä nuoriso vähän kritisoi matkakohdetta. Niillä olis kuulemma paljon parempia ehdotuksia!

- No meijän nuoret ei oo tosta asiasta vielä keksineet näyttää mieltänsä, mutta on nää harkkoihin lähdöt aina yhtä tuskaa. Ovat niin olevinaan voimaa täynnänsä, ettei niin tarttis kuulemma harjotella. Meijän Samulikin uhosi vetävänsä vaikka viis kärkeä peräkanaa!

- Kyllä tässä emona vähän huolta kantaa, että miten jaksavat sitte!

-Joo, me jo Matin kanssa sovittiin, että otetaan aurapaikat heti muksujen takana.
Että voi sit mennä päästämään vähän aikaisemmin pois, jos siltä rupeaa näyttämään!

 -Ai että ku mukavaa olla taas maankamaralla, hyvinhän ne nuoretki sitte jakso treenin.

-Niin on. Heippa sitte huomiseen, meen ny kokoamaan  katraani kasaan, etteivät kuku itekseen taas liian myöhään ja tekee vaikeeta taas aamulla lähteä lennolle. 

Koko viikon aurojen mahotonta ylilento- kaakatusta kuunnelleena, päätin pistää vähän sanoja hanhien nokkiin. :)