sunnuntai 1. lokakuuta 2017



Blogiani seuraavat tietävät, että odotin hyvin pitkään nähdäkseni elämäni ensimmäisen punarinnan.
Uumoilin, että ensi kohtaamisemme varmasti tulee olemaan jotenkin ainutlaatuinen, kun se niin piilotteli minulta kaikki elämäni vuodet.

No,ensikohtaamiseen ei liittynyt kuitenkaan mitään suurta tai hienoa.Se vain tuli yksi kaunis päivä näkyviini omalla kotipihallani alkukesällä. Ja ennen kuin tajusinkaan, oli taas poissa.
Vikkeläliikkeinen lintunen.

Sittemmin  näin tämän-uskoakseni saman yksilön, singahtelevan pihallamme puskista puskiin useammankin kerran.

Maalla sain nauttia myöhemmin alkukesästä jo jopa punarintapariskunnan touhuista.
Vaan, kaikki kuvaushetket olivat säälittäviä yrityksiä niin kuin seuraavista, epäselvistä otoksista käy ilmi.:)
Eniten harmittaa tuo "Fiskarsin mainoskuva" ;) Siinä olisi ollut kaikki elementit väreistä lähtien kohdallaan.
Mutta ei auttanut. Sähäkkä pikkupalleroinen ilmestyi kuin tyhjästä ja minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia käyttää aikaa kameran tarkennuksiin jne...

Mutta.
Perjantai aamuna olin lähdössä viemään roskapussia roskakatokseemme.
Kuinka ollakkaan siellä sisällä räpisteli verkkoikkunoita vasten pelästynyt pieni lintunen.
Olen melkein varma, että ystäväni oli tämä samainen pihamme punarinta.
Jätin katoksen oven sepposelleen ja otin seinältä haravan.
Se vain lennähteli verkkoikkunoita vasten.
Haravalla yritin varovasti saada sitä lennähtämään lähemmäs oviaukkoa.
Kohta se taas pyrähti syvemmälle katoksen uumeniin.
Sitten sanoin sille ääneen, että kuules nyt pikku höpsö, lennä nyt ulos vapauteen oviaukosta, jätin oven auki ihan sinua varten.
Siinä samassa se nousi siivilleen ja lensi ulos.
Sisälle roskakatokseen jäi hymyilemään yksi naisihminen.
Tulihan siitä kohtaamisestamme sittenkin ainutlaatuinen.
Haluan ajatella, että pelastin sen ja se on nyt sieluni lintu. Pikku palleroinen.<3

Pitää vielä mainita, että palasin roskapussin kanssa hissiltä takaisin kotiin hakemaan kameraa koska ajattelin, että varmasti tulee taas jotain kivaa eteen, kun se ei ole mukana.
Ja sainkin sitten suht säädyllisen kuvan otettua,kun kaveri oli pinteensä takia pakotettu hetken pysymään paikoillaan.

Mukavaa sunnuntai-iltaa! <3





16 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia ja mukava kohtaaminen♥ Kiva että nyt sait tallennettua pikkuisen lentäjän:) Mukavaa alkanutta lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, miten reppana oli tuonne katokseen edes joutunut, kun ei sinne mitään linnunmentäviä aukkoja olekkaan.Ehkä joku jättänyt oven auki hetkeksi?
      Kiitos Päde ja mukavaa alkanutta lokakuuta sinullekin! <3

      Poista
  2. Punarinta on yksi suosikeistani linnuissa ♥. (Olen varmaan todennut aiemminkin, että niitä on niin monta, etten voi ykkössuosikkia nimetä. Muunmuassa pääskyset, västäräkit ja mustarastaat kuuluvat suosikkeihin :).)
    Ihana kohtaaminen teillä ja uskon, että lämmitti sydäntäsi paljon, kun punarinta pääsi roskiksilta vapauteen!

    Kiitos, että mainitsit kommenttisi katoamisesta Kaksi teosta -postaukseni yhteydessä. Löytyi! ja samalla löytyi pari muutakin :). Kiitos ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Erityisesti kaikki mainitsemasi ovat myös minun suosikkejani.Kaikki liittyvät vahvasti mummulani pihaan,nyt kun punarintakin sinne vihdoin ilmestyi. :)
      Ajattele, eilen näin vielä västäräkin.Luulin, että olisivat jo muutolla.
      Lämmitti sydäntäni kovasti,että oli juuri tämä punarinta jonka sain vapautettua.Tietysti mikä tahansa lintu, mutta kun ollut tämä jännä ensimmäisen kohtaamisen vuosi sen kanssa meneillään.
      No sitten olikin hyvä, että mainitsin, jos muidenkin kommentteja löytyi sieltä.
      Ensin ajatus vähän hävetti lähteä omaa kommenttiaan peräämään, mutta mielessäni kävi juuri tuo, että saattaa olla jokin tekninen ongelma, josta ehkä haluat tietää. :)
      Kiitos Ninnu! <3

      Poista
  3. Hienoa! Oikein kunnon kohtaaminen. Hauska tuo mainoskuva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekkin? :) Värit rimmaavat todella yhteen.Tiedä, josko olisi itsekkin ajatellut, ettei vaan ole kilpaileva uros tonteilla?
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  4. Hienot kuvat saitkin tästä söpöläisestä!! Kiva, kun kohtasitte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tyytyväinen, että sain siitä nyt paremman kuvan, vaikka olikin pakotettu siihen.:) Sinun hienoja punarinta-kuviasi on saanut ihastella jo pidempään.
      Kiitos Sirpa! <3

      Poista
  5. Täällä Lounais-Suomessa näkyy aika usein noita punarinoja..:)

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, että sinun ja pikku palleroisen kohtaamisesta tuli sittenkin ainutlaatuinen ♥

    Täällä talitintit jo koputtelevat ikkunalautoihin ja kurkistelevat ikkunoista sisälle sen verran tuiman näköisinä, että kohta taitaa olla aika aloittaa talviruokinta ;)

    Ihan erityisen hieno on kyllä tuo "Fiskarsin mainoskuva" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana mielikuva teidän tuimailmeisistä tinteistä koputtelemassa vinkiksi ikkunalautoihin ja kurkkimassa sisään! :)
      Luulen, että se kenties saattoi tunnistaa värin kirveen kahvasta tutuksi?
      Punarinta on niin söötti pieni pallero pitkine kinttuineen ja en osaa sanoa onko sillä yhtään sen suuremmat silmät kuin muillakaan linnuilla, mutta siltä ne jotenkin näyttävät kuitenkin. :)
      Kiitos Ansku! <3

      Poista
  7. Ihan varmasti se on nyt sielusi lintu. Erityisen rakas sinulle.
    Kirveen päällä oleva punarinta on hieno. Ihan kuin sillä olisi asiaa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin haluan uskoa.
      Taitaapi sillä ehkä ollakkin..."minä täällä häärin ja aherran pojilleni syötävää, mutta mites nämä sinun klapisi?" ;)
      Kiitos Aimarii! <3

      Poista
  8. Hyvää kannatti odottaa! Oi, mitä ihania, värikylläisiä kuvia. Syksyinen luonto on kaunis. <3

    VastaaPoista