lauantai 14. lokakuuta 2017



Kukaan ei niitä värikkäitä villasukkia ja saappaita vedä jalkaani, jos en minä itse.
Jonkin aikaa vetosin itselleni märkään säähän, mutta sitten vaan menoksi.
Olo oli jo ollut hiukan näivettynyt pitkän aamuisen telkkarisession jäljiltä.
Ei tässä sokerista olla.
Sateessa yksin kävellessäni rantaa pitkin huomioin kyllä, että muiden mielestä se kotilämpimään jääminen oli ollut parempi vaihtoehto.
Kiittelin joka tapauksessa itseäni siitä, että lähdin. 
Kauniita, sateesta sumuisia maisemia katsellessa se "maannantaina taas töihin"-mörkö
ei päässyt niskan päälle.
Tämän asian kanssa täytyy kyllä rauhoittua, tuleehan niitä vapaapäiviä töissä käydessäkin. 
Mieleen juolahtaa koskettava hetki jokunen päivä sitten, kun olin kävelyllä Kauklahdessa.
Sillä hetkellä se "mörkö" oli vallannut mielen ja olin vaipunut vatvomaan asiaa mielessäni.
Vastaan tuli nuori äiti ja pieni tyttönen.
-Anteeksi, nuori nainen sanoi. Pysähdyin ja valmistauduin vastaamaan, etten valitettavasti itse asu näillä nurkilla, ja en osaa neuvoa.
- Aava haluaisi antaa sinulle lehden.
Pieni Aava tyttönen ojensi minulle kauniin ,keltaisen vaahteranlehden.
Kiittelin Aavaa ja sipaisin kädenselälläni hänen poskeaan hymyissä suin.
Äiti ja Aava jatkoivat matkaansa, mutta minua oli kosketettu syvältä.
Hiukan hölmistyneenä pitelin lehteä ja kyyneleet pyrkivät silmiini.
Ovatkohan pienet lapset lähempänä enkeleitä, kuin me elämän kovettamat aikuiset?
Aava ainakin osui kohdalleni hetkellä, jona mieltäni painoi ja tuo kaunis, odottamaton ele karkoitti sen taivaan tuuliin.
Ihana Aava.

Kävelyretken jälkeen olo oli kuin uusi.Tihkusateessa on itse asiassa ihana kävellä.
Saunassa ajattelin kuinka upeaa olisi, jos voisin avata oven ja ulkopuolella astuisinkin takaisin tuon ensimmäisen kuvan maisemaan. Huiluttelemaan varpaita rantaveteen ja antaisin sateen raikastaa nakuna.
No, taloyhtiön saunasta ei ulkoilmaan, saati rantaan pääse vilkistoon.
Saunan jälkeen upea dokkari ykköseltä karhuista ja sitten tilasimme pizzat. Minulle se sama, jonka olen ottanut jo 20 vuotta...
Tonnikala, parsa, herkkusieni. Joka kerran selaan listaa, tarkoituksena valita jotain uutta ja joka kerran tilaan tutun ja turvallisen.
Hyvää oli taas kerran!
Nyt tämä ähkymaha voikin oikaista taas hyvällä omallatunnolla sohvan syliin odottamaan ysin leffaa.
Huomenna paistaa ennustetusti aurinko-jes, ja eikun uutta kävelyretkeä kohti.

Auvoista lauantai ehtoota! <3 <3













 



18 kommenttia:

  1. Olipa ihana kohtaaminen! Tuollaiset pienet hetket, varsinkin oikeaan ajankohtaan osuessaan, kirkastavat kyllä ajatukset pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku Aava kyllä teki minun päiväni. :) Ajoitus tälle odottamattomalle tapahtumalle osui niin oikeaan ajankohtaan että!
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  2. Arjen mikrohetki, joka valaisi lukijankin mielen. 💚 Tuija

    VastaaPoista
  3. Tosi kauniit kuvat tihkusateisesta syyssäästä!
    Tuollakin kohtaamisella oli tarkoituksensa...:)

    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
  4. Suloinen Aava! Lasten vilpitön suhtautuminen elämään on liikuttavaa.
    Sateessa on kiva liikkua ja usvanenkin maisema on kaunis. Tänään olemme puoestamme saaneet nauttia ihasta auringonpaisteesta, väreistä ja valosta, mikä on aivan ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienet ihmiset ovat niin kauniita.
      Ei todellakaan lauantaina olisi uskonut, että sunnuntai valkenee näin upean sään kera. :)
      Kiitos Ninnu! <3

      Poista
  5. Lapsilla on kosketus sellaiseen, minkä me aikuiset kiireen keskellä olemme osittain unohtaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti asia on näin.Lapsissa asuu vielä aito hyvyys.
      Kiitos Sussi! <3

      Poista
  6. Voi Aava, olipa ihanaa, että hän osui tielle sulostuttamaan sadepäivääsi. Ulkoilu huonolla säällä on pitkälti pukeutumis- ja suhtautumiskysymys. Näin on vaan pakko asennoitua, kun ei sade ota loppua :). Upeat värikuvat tuossa edellisessä postauksessasi muuten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi! <3 Juu, kyllä kumppareilla, villasukilla ja sadetakilla pystyy ulkoilusta nauttimaan.Paljosta on jäänyt tänäkin vuonna paitsi, jos on aurinkokelejä odotellut ulkoillakseen. :)

      Poista
  7. Ei ihme, että silmäsi kostui, kun kostui minullakin pelkästä lukemisesta. Ihana Aava♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aavan kaunis ele liikutti minuakin sydänjuuriani myöten.
      Hienoa, jos se koskettaa muitakin, hän pisti hyvän kiertoon.
      Kiitos Hannele! <3 <3

      Poista
  8. Oi, minä täällä melkein kyynelehdin! Olipa suloinen Aava tyttö. Metin, että missä vaiheessa me aikuiset hukataan tuo pienillä asioilla toisiamme ilahduttamisen taito? Aavasta kasvaa varmasti ihana aikuinen <3! Sateella on raikasta kävellä ulkona, happirikasta. Sehän on loppujen lopuksi vain asuste ja asenne kysymys. Ihania syksyisiä kuvia! Ihanaa syksyn jatkoa <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin minäkin lehti kädessäni.Sitäkin oli ihana ajatella, että hän piti kaunista ruskalehteä lahjan arvoisena.Lahjojen ei todellakaan tarvitse olla kalliita,että ne koskettavat ja tuovat hyvää mieltä.Tässä tapauksessa vielä ventovieraalle. :)
      Sateella on todella happirikasta kävellä.Merenrannassa tuo tunne vielä tuplaantui.
      Kumpparit vaan jalkaan ja menoksi. :)
      Kiitos Katinka! <3

      Poista
  9. Hellyttävä kohtaaminen!<3
    Ei ihme, jos töihin meno pelottaa pitkän vapaan jälkeen. Niin minäkin koin, kun palasin vuorotteluvapaalta, mutta kyllä se arki jossain vaiheessa taas imaisee mukaansa. Zemppiä Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen päivä todella pelotti ja olinkin kuin haavanlehti tuulessa. :)
      Tänään jo toinen päivä antoi merkkejä siitä, että rutiini ja arki imaisevat pian taas mukaansa.Oli paljon mukavampi päivä jo.
      Kiitos Sinulle Piipe! <3

      Poista