torstai 22. marraskuuta 2018



Näin syksy-yössä perhosen
Kun kotiin kävelin
Niin kaunis, pieni, valkoinen
Se eli kai vieläkin
Kuin kesän keiju saapunut
Ois syksyn harmauteen
Se aivan hiljaa lepattain
Jäi puiden katveeseen

Sen tiedätkö se perhonen
Et talvi kohta on
Ja tienoot kietoo pakkanen
Jään kylmään verkkohon

Et tyytynytkään kuolemaan
Keralla joukkojen
Vaan tahdoit nähdä talven maan
Niin puhtaan valkoisen
Sä tahdoit täältä lähteä
Vain siivin jäätyvin
Kun viime isku värähtäin
Lyö kylmän portteihin

Taas syksy-yössä mätänee
Nuo lehdet karisseet
Ja kaikki kesän pääskyset
On täältä lähteneet
Vain yksin lentää perhonen
Sen joskus nähdä voi
Se suven viime henkäyksen
Puistikon varjoon toi

Johanna Kurkela "Perhonen"










8 kommenttia:

  1. Perhoskuva on aivan ihana, todella ihana!
    Vuodenaikaan hyvin sopiva kuvakooste, en siltikään koe tässä mitään lohdutonta!
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki!<3 Liikutuin kovasti, kun kuulin tuon Johannan kappaleen.
      Siinä oli jotain tätä vuodenaikaa niin kuvaavaa,tietynlaista kauneuttakin.Lohduttomuutta en silti koe minäkään.Itse asiassa en muista, koska olisin näin rauhallisin mielin talvea kohti mennyt. :)

      Poista
  2. Kyllä se on myönnettävä, kaikki tässä vaiheessa alkaa olla kuollutta ja kylmää. Mutta onneksi ei enää montaa kymmentä päivää, jolloin jo päivä alkaa pidentyä! Okei, myönnän, tuntuu hieman keinotekoiselta, kun katsoo ulos ja näkee vain harmautta ja pimeyttä...
    Ihastelin myös edellisessä postauksessasi taidokasta kranssiasi! Upea luomus kerrassaan. Niin monet vuodet olen suunnitellut kranssin tekoa - olisi hauska oppia tekemään sellainen ja kokeilla erilaisia - mutta toistaiseksi ei ole aika riittänyt siihen. Jään keräämään motivaatiota tähän uuteen asiaan ja sillä välin ihastelen muiden aikaansaannoksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi!<3 Kranssin tekeminen on tosi helppoa! Sinulla kun on siellä Idurissa varmasti vaikka mitä kerättävää luonnosta!Kuumaliimapyssy ja liimapatruunoja ja valmis kranssipohja, muuta ei tarvita.Kranssipohjakin on helppo kyllä kiertää esim. pitkästä kuivasta heinästä ja sitoa vaan ympyräksi.Sitten vaan liimailemaan ja nauttimaan luovuudesta. :)
      Kun tarpeet on hankittu, aikaa kuluu maksimissaan puoli tuntia.
      Saataisiinpa edes vähän lunta, niin olisi niin paljon valoisampaa ja tunnelmallisempaa!

      Poista
  3. Harmoniaa. Hiljaista talven odottelua.
    Perhosen kuva on herkkä, kuten runokin. Kyllä pakkanen perhosen kuoloon vie, mutta perho elää täysillä aikansa.
    Pellotkin odottelevat kuurapeittonsa päälle lunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aimarii kauniista kommentistasi!<3
      Yritän tänä vuonna nauttia tästä talvesta, enkä anna itselleni oikeuksia turhiin ajatuksiin ja marinoihin.Haluan pysähtyä päiviin ja antaa ajan hissukseen kulua kohti ensi kevättä ja mielivuodenaikaani kesää.

      Poista
  4. Voi miten kaunista ja koskettavaa ❤

    Marraskuun viimeinen viikko starttaa tuota pikaa, eikä aikaakaan kun päivät alkavat taas pikkuhiljaa pitenemään. Auringon piti paistaa tänään, mutta ehkäpä noista pilvistä alkaa leijailemaan lumihiutaleita. Sitä kovasti täällä toivon. Olisi niin ihanaa iltavuoron jälkeen ajella kotiin lumen valaisemaa tietä. Iloa ja valoa viikonloppuusi ihanainen ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin koskettavat sanat? Minä tietysti kyynelehdin liikutuksesta, kun ensi kerran kuulin.
      Aivan samaa toivon!Kun nyt kylmenee ja talvistuu, saataisiinpa sitä luntakin!
      Tulisi talvista kauneutta ja valoa.Aurinkopäivät ovat niin upeita lumimaisemin.
      Täällä Espoossa aurinko on paistanut koko päivän, toivottavasti sielläkin suunnalla pilvet ovat jo väistyneet, tai ainakin satavat sitä lunta, jos eivät. :)
      Kiitos Ansku ihanainen ja valoa ja iloa sinunkin viikonloppuusi!<3

      Poista