Paluumatkalla viikon Kreetan reissulta,

 katselin alas lentokoneen ikkunasta ihanaa vihreyttä kotimaan kamaralla,

kun saavuimme Suomen ilmatilaan.

Oli ihanaa päästä jo heti seuraavana päivänä mummulaan.

Kaunista vihreyttä ja "tavallista" kesälämpöä, Kreetan hikoilun jälkeen.

Pelkäsin, että yksi mielikukistani, horsma kerkeäisi kukkia poissaollessani,

iloitsin kun näin ei ollut käynyt.

Ahomansikat maistuivat yhtä hyviltä, kuin etelän tomaatit edellisellä viikolla.

Tomaateista en meinannut saada kyllikseni Kreetalla, kotiinkin oli niitä tuotava.

Arvostan kotimaisia vihanneksia ja ostan vain niitä kesäaikaan.

 Myönnettävä kuitenkin on, että tomaatti saa Välimeren alueen auringosta imettyä jotain maagisen herkullista makua! 

Nautin maalla suunnattomasti seistessäni vanhan saunan kulmalla ihastelemassa iltausvaa pellolla.

Siinä sai ilmaisen kasvohoidonkin samalla

Kuinka kosteaa ilmaa olikaan helppo hengittää.

Ero kuivasta hiekasta pöllyävään ilmaan Kreetalla oli suuri.

Kyllä minä olen nyt vanhentuessani enemmän kotonani täällä kotmaassa.

Tämä helleaaltokin on sietokyvyn rajoissa, kun kuitenkin on vihreää.

Toki nautin upeista maisemista Kreetalla, mutta hulppeat ovat omatkin maisemamme.

Eilen palasimme jokavuotuisista isännän suvun kesäolympialaisista Etelä-Pohjanmaalta,

Oli taas hulinaa ja vilskettä, kun parikymmentä ihmistä häärii pienen mökin pihamaalla.

Kauniit ovat Pohjanmaankin pitkät pellot!

Nyt tässä olisikin  jo kiirus taas takaisin mummulaan pitämään huolta,

että kukat ja vihannekset saavat helteillä kunnolla vettä.

Ennen Kreetan reissua hienosti pienessä kasvihuoneessaan kasvavat tomaatintaimeni

olivat juuri alkaneet kehittää kukkanuppuja, 

niitäkin pitäisi päästä ravistelemaan.

Saa nähdä, kerkeääkö tomaatteja enää tulla...

Mukavaa viikon jatkoa!<3