Sain kokea elämäni kauneimmat häät Kreetalla viime viikolla.

Nuoret vannoivat toisilleen valansa illan sinisen hetken aikaan,

 kun ilma tuoksui välimerellisen lempeälle, mausteiselle ja mystiselle.

Maisema ex-mieheni villalta alas merelle päin

 oli häikäisevän kaunis tausta tälle herkälle hetkelle.

He olivat kuin vanhasta kreikkalaisesta elokuvasta.

Me 70 häävierasta olimme sijoittuneet altaan toiseen päähän,

äkkiä alkoi soida haikea vanha kreetalainen kappale,

tyttäreni isä saapui villan ovesta saattaen tytärtämme sulholleen,

joka odotti bestmaninsa kanssa altaalla, kaasot saapuivat morsiamen mukana.

Tässä vaiheessa itku tuli äidille,

 hetki kaikkineen ei olisi kauniimpi ja koskettavampi voinut olla.

Valat olivat ihanat, ja niin tämän persoonallisen pariskunnan näköiset.

Vaikka puitteet olivat hulppeat,

häät toteutuivat vähäeleisesti, niin kuin pariskunta halusi.

Rekvisiitta oli täysin itsetehtyä.

Askartelimme tyttären kanssa jo Suomen päässä paljon,

 loppuja valmisteltiin vielä talkoilla Kreetalla.

Poiketen tyypillisistä kreikkalaisista häistä,

 joissa tylliä ei säästellä ja kaiken täytyy olla prameaa,

 näissä keskityttiin lähinnä tunnelmaan ja yhdessäoloon.

Söimme herkuista vatsamme pullolleen,

 tanssimme moderneja ja kreikkalaisia tansseja,

 koskettavia ja hauskoja puheita pidettiin useita,

 näki kuinka suuri ja lämmin ystävä ja sukulaispiiri nuortaparia ympäröi.

Tyttäreni toivomat mustikan ja puolukanvarvutkin säilyivät hotellihuoneeni jääkaapissa tuoreina, kuin olisivat vastapoimitut olleet hääaamuna kun aloin niistä valkoisten krysanteemien (tämä oli lainattu ja vanha (ideana)- osio häissä,

äidilläni oli aikoinaan krysanteemiseppele päässään omissa häissään),morsiuskukkien

ja oliviivipuun lehtien lisäksi sitoa hääseppelettä tyttären kutreille.

Hääiltana, pari tuntia ennen seremonian alkua, villan puutarhassa kävi vielä kovin navakka tuuli.

Cateringfirma joutui kääntämään tuoleja vasten pöytiä pitääkseen liinat paikoillaan.

Morsiankin kerkesi jo hiukan huolestua.

Kreikkalaiset jumalat olivat kuitenkin juhlalle myötämielisiä, 

koska juuri ennen h-hetkeä tuuli tyyntyi täysin.

Illan pimetessä syttyivät lamput ympäri puutarhaa luomaan tunnelmaa.
Hääpari tanssi häävalssina hitaan hevimusikki-kappaleen.

Näistä kauniista persoonallisista häistä riittää minulle vielä pitkäksi aikaa muisteltavaa.

Kuvia on valtavasti ja juhliin pääsee palaamaan niidenkin myötä.

Jaan tässä nyt niistä jokusen teidän blogiystävienkin kanssa.

<3

<3