Elokuun Valituissa Paloissa (ei mainos)

 oli pysähdyttävä juttu hyönteisten joukkokatoamisesta.

Oli järkyttävää luettavaa, kuinka maailman luonnonsuojelualueilla hyönteisiä on tutkimuksissa havaittu jopa 80 prosenttia vähemmän kuin parikymmentä vuotta sitten.

Enpä tosiaan muista, koska olisi hyönteisiä saanut pissapojalla huuhdella auton tuulilasista, niin kuin omassa lapsuudessani alvariinsa.

Tai, että niitä siihen mäjähtelisi.

Johtuuko joka vuosi huononeva mustikkasato maalla pölyttäjien vähyydestä,

senkö takia ei joitakin-ennen niin yleisiä lintulajeja, oikein enää näe.

Pistin tähän pienen kunnianosoitus-postauksen näille mahdottoman tärkeille veitikoille.

Meillä mummulassa tapahtui kummia viikko sitten.

Ensimmäiset hepokattivaavit löytyivät porstuasta.

Huomasin kun yksi soitteli viuluaan ikkunalla.

Kun olin saanut ne pyydystettyä purkkiin ja päästettyä ulos vapauteen,

alkoi sisällä talossa tapahtua.

Yksi hyppäsi moikkaamaan tyynylleni juuri kun olin pistämässä illalla lukulamppua kiinni.

Toinen viuluviikari soitteli keittiön seinällä kun valmistin ruokaa seuraavana päivänä.

Kaikki pääsivät kyllä luontoon, mutta ihmettelin mistä ne olivat tulleet.

Ainoa selitys taitaa olla joku kukka tai kasvi tai multa,

 jonka olen tuonut sisälle,

jonka mukana munat ovat kulkeutuneet.

Nämä hepokattimme olivat hauskalta nimeltään heinätöpökatteja. :)

Yhdessä kuvassa sormestani roikkuva mittarimato on juuri myös pääsemässä takaisin luontoon tuvasta.

Isäntä ystävällisesti ilmoitti, että täällä on taas yksi pelastettava sinulle.

Puutarhassa puuhastelijan hiki maistui jos jonkinlaisille pörrääjille myös.

Ja voi, hirvikärpäskausikin on alkanut,

saimme siitä tuta tyttären kanssa viime viikonloppuna.

Kaipa niilläkin oma tarkoituksensa luonnossa lienee, 

vaikkeivat näihin symppiksiin kuulukaan...

ZZZuloista suviviikkoa!<3