keskiviikko 28. elokuuta 2019

Sisu - 27.8.2019

Suru se ei kysele lupia tulla.
Saattaa saapua kauniina kesäpäivänäkin.
Meille asettui eilen.
Ikävä kuristaa kurkkua, itku tulee nonstoppina.
Tekisi mieli taas huutaa tuska ulos.
Eilen huusin painellessani metsään heti kun suruviesti saapui.
Viimeaikaisten epileptisten kohtauksien syyksi eilen tutkimuksissa paljastunut
pahanlaatuinen aivokasvain vei meidän rakkaan Sisumme.
Tytär ja vävypoika joutuivat raskaan päätöksen eteen.
Elämä antoi Sisun meille vain neljäksi vuodeksi.
Rakas lempeä kolmijalkaisemme antoi meille kaikille niin paljon ja jätti jälkeensä
valtavan kaipuun.

Ihan järjetön ikävä Sinua.


18 kommenttia:

  1. Tuli ihan kyyneleet silmiin, kun luin päivityksesi. Lämmin osanottoni! <3
    Ymmärrän niin hyvin, kuinka koiraan voi syvästi kiintyä ja sitä voi paljon rakastaa. Niinpä luopumisen tuska on suunnaton.
    Lämmin halaus täältä, voimia surunne keskelle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe lämpimistä ja osaaottavista sanoistasi!❤
      Surumme on pohjaton.Sisu valloitti meidän kaikkien sydämen totaalisesti.Ja jokaisen ihmisen,jonka täällä Suomessa kohtasi.Sisu toivoi vain rapsutuksia kaikilta,vierailtakin.

      Poista
  2. Voi ei! Kyyneleet valuvat ja kurkkua kuristaa tätä kirjoittaessani. Suurin rakkaudenosoitus ja valtavaa vahvuutta vaativa teko oli ajatella Sisun parasta ja päästää irti...
    Tiedän miten koville se ottaa, mutta tärkeintä on, ettei rakkaan kaverin tarvitse kärsiä kipua. Sisu sai elää neljä ihanaa vuotta teidän elämäänne ilostuttaen ja nukahtaa ikiuneen rakkaassa, turvallisessa sylissä ♥
    Voimia teille suureen suruun ja ikävään ♥♥♥

    Sain syliini palan taivasta,
    nyt tiedän mitä kaivata.
    Oli aika raskaiden päätösten,
    saattaa sut huomaan enkelten.
    Nyt saat juosta seuraten heitä,
    ei kipu enää elämääsi peitä.
    Suru on suuri ja lohduton,
    mut tiedän - sun hyvä olla nyt on.

    Sisulle hyvää matkaa sateenkaarisillalle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syvään suruuni Sisun poismenosta liittyy myös pohjaton suru lapseni surusta.Tyttärestäni tuntuu varmasti kuin käsi olisi sahattu irti,niin läheisiä he olivat.Ja vävypojan (jolla ei ole aiemmin ollut omaa koiraa) ja Sisun suhdetta oli ihana seurata,kuinka läheiseksi ja huolehtivaksi sekin muovautui.Kumpikaan ei olisi antanut Sisun hetkeäkään kärsiä.Joutuivat vain raukat suuren päätöksen tekoon ihan yllättäin.
      Herkkänä ja sentimentaalisena ihmisenä nämä suuret surut ovat niin lamaannuttavia...
      Sisulle kaiken kokemansa jälkeen olisi niin suonut vielä vuosia nyt kun se vihdoin sai oman rakastavan ja huolehtivan perheen.
      Lempeää meripihkasilmää tulee olemaan pohjaton ikävä vielä hyvin pitkään.
      Kun istuin metsän laidassa kohta suruviestin saapumisen jälkeen,laskevan auringon ympärillä oli haloilmiö,sateenkaari näkyi kummallakin puolella.Siellä se meidän Sisuliini jo matkasi.
      Kiitos ihana Ansku voimia antavasta kommentistasi!❤
      Runon pillitin alusta loppuun.

      Poista
    2. Voit uskoa että ymmärrän menetyksenne ja surunne suuruuden. Lapinkoiramme Oula oli mieheni ensimmäinen koira ja minulle se oli ns. elämäni koira. Senkaltaista suurta ja sydämellistä persoonaa en enää ikinä tule elämääni saamaan. Oula tulee, nyt jo 6 vuotta lähtönsä jälkeen, vieläkin uniini. Sille olisin, kuten Sisullekin, suonut vielä vuosia hyvää elämää rakastavassa kodissa, mutta "kohtalo" päätti toisin ja siihen meidän on vaan totuttava. Sisuliini siellä sateenkaarisillalla mennä tepsutti ♥
      Onneksi kauniita muistoja ei kukaan teiltä vie koskaan ja teidän sydämissä Sisu elää ikuisesti ♥ Lämmin, lohduttava halaus sinulle ja voimia jaksamiseen ♥ Olette kaikki ajatuksissani.

      Poista
    3. Voi uskon todella Ansku!❤ Sisu oli tyttärelleni se elämänsä koira,uskon niin.Tuleeko edes enää toista,sen aika näyttää,uskallan jopa epäillä.
      Teiltä kohtalo vei rakkaan Oulan,meiltä on ennen Sisuakin saateltu sateenkaarisillalle kirsulaisia suuren surun kera.
      Eilen kun olin riippukeinussa,Sisu tuli niin elävästi mielessäni siihen viereen,painoi päänsä rinnalleni rapsuja varten.Melkein kuulin sen hengityksen.Toivon saavani sen uniini myös.
      Muistot säilyvät ja ovat rakkaat.Kiitos Ansku.❤❤

      Poista
  3. Tiedän miltä se tuntuu, meiltä 10 vuotta sitten jouduttiin antamaan piikki silkkiterrierille, kun hän sokeutui sokeritaudista ja laihtui silmissä, vieläkin riipaisee sydäntä, nyt meillä on samaa rotua n.2v. ransu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakkaasta koirasta on niin vaikeaa luopua kun se aika tulee.Perheenjäseniähän ne on siinä missä ihmisetkin.Teilläkin tämä suru käyty läpi.
      Ransu vielä vilkkaassa iässä tuomassa ilo,ihanaa!
      Kiitos Pike kommentistasi!❤

      Poista
  4. Otan osaa suureen suruunne♥ Voimia tyttärelle ja vävylle ja voimia sinulle Satu-Ursula♥ Ajattelen sinua♥

    VastaaPoista
  5. Osanottoni suruunne.
    Voimaa Teille!

    VastaaPoista