Kaksi täysin erilaista tunnelmaa koin tänään kävelylenkilläni.

Rannassa maisema oli harmaan sumun peittämä.

Sitä oli rantakallioilta kaunista katsella.

Niin tyyntä ja hiljaista,

että se vaikutti omiinkin fiiliksiin rauhoittavasti.

Ihmisiä oli tosi vähän liikkeellä näin sunnuntai päiväksi,

ehkä pieni sumutihku ei houkutellut ulkoilemaan.

Aiempien vuosien lempivärini, 

jotka kaikki olivat rannan maisemissa edustettuina ja pysähtynyt tunnelma

 tosiaan rauhoittivat mieleni täydelliseen zen-tilaan.

Huomasin, että jopa askeleeni hidastuivat.

Ja sitten!

Useamman vuoden odotus palkittiin aivan odottamatta!

Lastentarhan seinustan koristepihlajaan lehahti tilhiparvi!

En tiedä, olivatko nämä marjat erityisen haluttuja niiden kesken,

koska pihlajanmarjoja on nyt paljon joka puolella,

mm.pihamme pihlajat notkuvat marjoista,

mutten ole nähnyt tilhistä vilaustakaan.

Näitä marjoja ne hotkivat, minkä kerkesivät.

Ja näkivät vaivaa tehdäkseen niin.

Niistä huomasi, 

etteivät ne ole viettäneet vuottaan asutusten lähistöllä.

Ne lensivät pois koristepihlajasta pienemmästäkin häiriöstä lähistön muihin puihin

ja kun tilanne rauhoittui taas, lensivät takaisin herkuttelemaan.

Olin aivan tohkeissani!

Kuinka zen-tilani muuttuikaan energiseksi riemuksi äkkiarvaamatta!

Valkoista tiiliseinää vasten punaiset marjat ja värikkäät tilhet

olivat piristävä näky.

Kuvat eivät ole kovin laadukkaita,

koska ei tullut mieleenkään häiritä niitä lähestymällä,

napsin kuvia kaempaa.

Nopeasti punaiset marjat katosivat parempiin suihin ja marjarangat vain jäivät jäljelle! :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!<3