torstai 26. maaliskuuta 2020


Joskus pieni oksa tuo lohtua.
Olen päivittäin seurannut tämän karviaisoksan lehtien avautumista.
Se palauttaa mieleen sen tosiasian, että juuri nyt pitäisi iloita ja riemuita!
Kevät ottaa aimo harppauksia kohti kesää, aurinko paistaa!
Rinnassa pitäisi olla poreilevaa ja kutkuttelevaa, kevyttä onnentunnetta.

Vaan kun ei oikein ole.
Enemmänkin huolesta selvästi jumiin menneet lihakset.
Estävät  katu-ja siitepölyn lisäksi helpon hapensaannin.
Joka päivä yritän mikrolihakset venytellä auki kyljistä ja rintalastalta,
ja yritän ajatuksen kanssa olla menemättä enemmän kasaan,
rutistaa itseäni huolesta rusinaksi.

Eilen illalla telkkaria katsoessani,
 silmiini osui havainto tauluseinältäni television takaa.
Siellä on useampikin tähän hetkeen sopiva työ.

Iäkkäät ja yksin asuvat ovat varmasti tässä heikoin lenkki.
Tai nuori samassa tilanteessa.
Surullista niille, joilla ei välttämättä ole edes ketään,
joka soittelisi kuulumisia.
Ympärillä tapahtuu niin ikäviä ja pelottavia asioita,
soisi, ettei kenenkään tarvitsisi kohdata niitä ypöyksin.
Vaikka ruoka kulkisi ovelle, henkinen tukikin on hirmu tärkeää.

Jos joku olisi jouluna kertonut kaikesta tästä,
tuskin olisin uskonut.
Luulen, että tämän tajuaakin kaikessa mittakaavassaan vasta sitten,
 kun  olemme jo päässeet myrskynsilmästä.

Mutsimuikkunen soitti juuri ja kertoi saaneensa siskonpojalta
pienen päivän kevennyksen suvun WhatsAppiin,
 johon minä tekniikan ainoana dinosauruksena en kuulu.
Siinä Simba leijonakuninkaasta istuu kallionkielekkeellä isänsä kanssa.
Isä sanoo: "katso poikani, kaikki mihin valo yltää on oleva sinun."
Siihen Simba: "entäs nuo pimeät kolkat."
Isä vastaa:" siellä on Uusimaa, sinne sinä et saa koskaan mennä!"

Kaikesta huolimatta auringontäytteistä, alkavaa viikonloppua!
Pitäkää itsestänne ja läheisistänne hyvää huolta!<3 <3



Suojassa

 Lonely



 Kevään tuoma myrsky

12 kommenttia:

  1. Kevät etenee omalla vauhdillaan. Olen iloinnut auringonpaistepäivistä ja yrittänyt välttää tv-uutisia, jotka puskevat taukoamatta korona-asiaa.
    Voimia Sinulle, blogiystäväni!
    PS: Ihania tauluja Sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Sinulle Piipe!❤
      Kevät on niin kaunis vaikka meidän ihmisten keskellä pyörivätkin nyt raskaat asiat.
      Aurinko myös auttaa pysymään toiveikkaana.
      Jokainen noista tauluistani on puhutellut minua aikoinaan ja päätynyt tauluseinälleni.😊

      Poista
  2. Keväisiä päiviä täälläkin. Aurinko paistaa täysillä, linnut innostuneet visertelemään j ahanget niin upeasti hiihdettävinä. Mutta korona heittää raskaan varjon.
    Minulla on 10 päivässä tullut koivunoksaan pikkuriikkiset hiirenkorvat.
    Simban ja iskä leijonan ajatustenvaihto hersytti naurut.
    Ymmärrätkö sinä näitä rajuja rajoituksia koronnan leviämisen estämiseksi? Minun ajatusmaailmaani ne uppoavat ja itse olen täysin eristettynä.
    Meidän ihmisten pitää voittaa järkeilemällä virus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noissa kotiin tuoduissa oksissa,jotka lähtevät lehtimään on jotain vertauskuvallista toiveikkuutta?Minä ainakin tunnen niin,siksikin tuo pieni oksani tuo minulle iloa.
      Minä ymmärrän erittäin hyvin kaikki rajoitukset.Olen itse eristänyt itseni vapaaehtoisesti melkein täysin.En käytä julkisia,en tapaa ketään.Kaupassakin käyn vain kerran viikossa ja siellä pidän turvavälit jne.Oma mielenvirkistymiseni on jokapäiväinen ulkoilu yksin metsissä ja rannalla.Suututtaa suorastaan nähdä välillä ihmisten leväperäisyyttä.
      Olen kanssasi täysin samaa mieltä,että järki kädessä virus voitetaan pikkuhiljaa.
      Kiitos Aimarii!❤

      Poista
  3. Taitaa olla tuomen oksa, kyllähän se huolestuttaa ja pelottaa ihmisiä, erik. on surullista kun yksityisyrittäjät joutuvat ahtaalle, voi jopa kaatua koko yritys, kaikkein paras on pysyä itse rauhallisena, koska virukselle me ei voida mitään, se kun on näkymätön vihollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinaatko,että olisi tuomi?Tuomea tuolla paikalla kyllä on,mutta tämä pieni pensas,josta olen jo kahtena eri vuotena taittanut pienen oksan,näyttäisi kyllä kesäisin aivan villiltä karviaiselta,mutten mene vannomaan.😊
      Se tuosta vihollisesta tekeekin niin viheliäisen,kun on näkymätön.Moni ei osaa ottaa vakavasti kun sitä ei konkreettisesti näe.Jos se näkyisikin, ihmiset tajuaisivat miten helposti sille luodaan optimaalit leviämismahdollisuudet.
      Kiitos Piritta!❤

      Poista
  4. Voi miten kauniita ja viisaita ajatuksia ❤
    Kovin ristiriitaiset ovat tunnelmat ja tuntemukset täälläkin. Hetkittäin koen hykerryttävää ilon ja odotuksen tunnetta, kun aurinko paistaa, veneen lasku lähestyy, luonto alkaa heräilemään uuteen eloon ja ihan pian saamme nauttia luonnon kauneudesta, upeista väreistä, lukuisista tuoksuista ja äänistä, sekä toivottavasti lämmöstäkin.
    Huoli ja ikävä varjostavat kuitenkin kulkuamme.
    Elämme kipparini kanssa eristyksissä muusta perheestämme, eikä se todellakaan ole helppoa, mutta kun vaihtoehtoja ei ole.
    Meillä töissä haasteet lisääntyvät sitä mukaa kun uusia tartuntoja ilmenee. Toivottavasti ihmiset viimeistään tässä vaiheessa ottavat tosissaan nämä rajoitukset, sillä tämän viruksen kanssa ei ole leikkimistä. Pelottaa ja ahdistaa välillä niin että on paettava luontoäidin helmaan kokoamaan itseni uudelleen.
    Pysytään ruodussa ja pidetään huolta sekä itsestämme että toisistamme ❤
    Valoa ja voimaa sinne luoksesi ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunsin taas sanasi niin omikseni.Sama täällä.Välillä jopa unohtaa koko koronan,luonnon keväinen kauneus vie ajatukset mennessään.Välillä taas ahdistaa ja pelottaa,silloin on haettava voimaa luonnosta ja asetettava poukkoilevat tunteensa ja ajatuksensa taas ruotuun.Näiden isojen asioiden kanssa tunneihminen välillä on niin helisemässä.
      Pelottava vastus tuollainen mikroskooppisen pieni,näkymätön virus.
      Ennen kaikkea pelottaa,mitä tulevaisuudessa vielä eteen tuleekaan kun järki sanoo,että luonto kyllä yrittää meidät tavalla tai toisella,itselleen kestämättöminä eliminoida,omasta syystämme.
      Tuo edellinen lauseeni ei nyt mikään valontuoja ollut,mutta kyllä minäkin silti uskon,että kesällä kaikki on jo toisin!Ehkä tämä ravistelee nyt meitä niin perinpohjaisesti,että ihmiskunta herää vihdoin ymmärtämään asioita.
      Kiitos Ansku!❤Luulen,että paljon juuri rakkautta ja toisista välittämistä tästä kumpuaa!
      Valoa ja voimaa myös sinne luoksesi!❤

      Poista
  5. Minäkin olen nähnyt tuon Leijonakuningas-jutun ja se oli tosiaan hauska!

    Ajat ovat vaikeat, mutta päivä kerrallaan mennään. Jossain kohtaa tämäkin tilanne on ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä eilinen piristysruiske!😊 Jollain leikannut!
      Vaikeat ovat.Pitäisi olla kuuntelematta ja katsomatta uutisia kokonaan,mutta toimintaohjeita kun kuitenkin tarvitsee tietää.
      Päivä kerrallaan.Mietin juuri tuossa kuinka mahtavan ihanalta tuntuu sitten taas,kun kaikki normalisoituu.Jossain kohtaa.
      Kiitos M.T.Ainasoja!❤

      Poista
  6. Kiitos, että jaoit tuon päivän piristyksen meillekkin...piristystä sitä tarvitaan..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloiset asiat auttavat meitä jaksamaan!:) Kiitos Hannele!<3

      Poista