sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Loka-marraskuun vaihteen hiljainen sunnuntai ei enempää sunnuntailta olisi voinut tuntua, kuin mitä se tuntui tuolla ulkoillessa tänään. Koko,värinsä ruskean sävyihin vaihtanut kasviluonto, seisoi hiljaa paikoillaan harmaassa säässä, kuin odottaen sitä syysmyrskyä, joka viimeistelisi ja painaisi sen maahan, seuraavan kevään voimaksi. Mietin siinä, kuinka hienosti luonto hoitaa asiansa, kiertokulkunsa. Tunnelmaa kuvaamaan olisi hyvin sopinut haikea sellomusiikki. Joku muinainen dna-pätkä geeneissänikin yrittää painaa hiljaisuuden, pysähtymisen ja rauhoittumisen shaalia harteilleni, olemaan luonnon kanssa samassa rytmissä. Olen jopa nukkunut pari ihan yhdeksäntuntista yöuntakin viime aikoina kun illat ja aamut ovat pimeitä. Pidän tästä pysähtyneisyydestä, mutta minun on oltava-niin kuin joka syksy, hiukan varuillani, ettei mukava hämärä vie vetelyyden tielle. Mielessä kävi, harmaata syksysäätä tuolla katsellessani ja sunnuntaitunnelmaa miettiessäni, sunnuntain englanninkielinen vastine sunday, aurinkopäivä.  Kuinka kaikki olisikin täysin muuttunut, jos aurinko olisi paistanut. Päädyin siihen, että juuri tänään harmaus oli kaunista.

 SYKSY

Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.

Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.

"Kurkikin jo lähti", veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.

Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
"niin maar, lähti", sanoo takaisin.

Sitten vanhukset taas vaikenee,
järven pintaan sade soittelee.

Sukii siivenselkää toisen pää,
toinen joskus silmää siristää.

Höyhenihin niskat kyyristyy.
Sataa. Hiljaista on, hämärtyy.

Yli pellon musta kynnöksen,
tuntuu riihen tuoksu etäinen.

Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.

"Täytyy tästä...", toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.

"Käyhän taaskin tarinoimassa,
oli oikein hauska tavata."

Lauri Pohjanpää





10 kommenttia:

  1. Hyvä syksyn tuntu tekstissäsi, kaunissävyisissä kuvissasi ja Lauri Pohjanpään runossa.

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Tässä vuodenajassa on todella jotain hyvin rauhoittavaa.
      Kiitos Maarit,mukavaa marraskuuta!♥️

      Poista
  3. Todellakin tämä harmaus on kaunista♥
    Eilen illalla oltiin lenkillä, joskus kuudenaikaan ja oli kyllä pimeää. Taskulampun valossa piti kävellä, että polulla pysyi. Tosi paljon oli silti ihmisiä ulkoilemassa.
    Meillä on puut ihan paljaana. Ei tarvittu edes myrskyä.
    Se on päässyt iskeytymään tänne....se vetelyys. Tänäänkään en ole muuta saanut aikaiseksi, kuin olen pessyt, vanhempieni vanhan lipaston, jonka kaapissa on kumma ummehtunut tuoksu.
    Harmi jos en onnistu hajua saamaan pois, kun muuten joudun lipastosta luopumaan.

    Hyvää viikonjatkoa sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pimeä tulee aikaisin näinä päivinä.Kohtapuoleen sitä taas toivoo hiukan lunta,että edes se valaisisi hiukan tienoota.
      Ja juu,aika ajoin se vetelyys iskee täälläkin,ei vaan saa aikaiseksi...😉
      Syksyisin yritän kynsin ja hampain pitää kiinni rutiineista,etten vallan jämähdä toimettomaksi.
      Vinkkinä annan kahvinporot.Laita kahvinporoja märkinä(kun olet keittänyt niistä ensin kahvia)lipaston sisään vaikka pienille lautasille eri kohtiin,esim.joka vetolaatikkoon,jos siinä sellaiset on.Kun kahvinporot ovat kuivuneet,ne ovat imeneet tunkkaista hajua pois.Jos olet sen nyt hyvin pessyt,niin luulen,että porot tepsivät viimeistelemään homman.Toinen hyväksi havaittu on viinietikka,samaan tapaan astiassa tunkkaisen esineen sisään.
      Kiitos Hannele,hyvää viikonjatkoa sinullekin!♥️

      Poista
  4. Kiitos kahvinporovinkistä. Etikkavedellä sen eilen pesin ja nyt annan, ovet ja laatikot auki, sen kunnolla kuivua. Sitten laitan tuon porojutun vielä niin toivottavasti tuoksut häviää.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Hannele!😊Toivotaan,että näillä lähtee tuoksut,että vanhempien lipasto saa jäädä muistoksi.❤

      Poista
  5. Kiitos runosta, joka herätti vanhoja muistoja. Nappasin sen talteen. ;) Inspiroiduin siitä suorastaan. Sopii arkityössäni käytössä olevan vahvuusvariksen teemaan.

    Kahvinporovinkkiä kokeilen minäkin.

    Sunnuntaiterveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä vanha runo on niin kuvaava marraskuulle,hienoa,jos sain sinut inspiroitumaan laittamalla sen blogiin.😊
      Kiitos Tuija,mukavaa viikonjatkoa!❤

      Poista