tiistai 26. lokakuuta 2021

Tässä viime aikoina on ollut ihanan aurinkoisiakin päiviä, vaikka nämä pari viimeisintä ovatkin olleet pilvisiä, jopa hiukan tihkuisia, mutta niin leutoja. Piristää aina kun aurinko paistaa kotiin sisään ja kaikki näyttää raikkaalta. Sitä unohtaa noina hetkinä, että illalla laskeutuu täysi pimeys aikaisemmin ja aikaisemmin. Tämä viikko enää, ja alkaa jo marraskuu. Vanha kansa uskoo, että jos pihlajassa on lokakuussa paljon marjoja, tulee sateinen syksy ja vähäluminen talvi, ans kattoo, onhan noita pihlajanmarjoja.


Onko sinun lähipiirissäsi jänniä yhteensattumia päivämäärissä tai muissa asioissa? Jokin tietty päivämäärä liittyy useampaan asiaan kuin vain yhteen? Meillä niitä on suvussa joitain.

 Vuodessa on 365 päivää. On kummallista kun sama tietty päivä sattuu tapahtumiin, vaikka tarjolla olisi 364 muuta vaihtoehtoa.


 Aloitan kertomalla, että esikoistyttärelleni sattui sama laskettu päivä oman esikoisensa kanssa, kuin minulle häntä odottaessani. Tytär sitten kuitenkin syntyi kolme päivää etuajassa ja tyttärenpoika vajaan viikon, mutta kummankin neuvolakortissa komeili sama laskettu päivä samassa kuussa. Uskokoon kukin horoskooppeihin, tai olkoon uskomatta, mutta isäni oli vesimies, nykyinen kumppanini on vesimies ja tyttäreni aviopuoliso on vesimies. Vesimiehet siis viehättäneet meitä naisia kolmessa polvessa. Kuopuspojastani olisi tullut Sofia, jos hän olisi ollut tyttö. Siihen aikaan ei sukupuolta kerrottu, joten kummatkin nimivaihtoehdot olivat jo mietitty. Ei tullut Sofiaa, mutta syntyipä poika kuitenkin Sofian päivänä. Isäni isä palveli sodassa laivastossa, kun  mummu oli viimeisillään raskaana kotipuolessa. Kirjeitse vaari toivoi lapsesta Anjaa, jos tyttö tulisi. Nimen toivoja kaatui pari päivää, ennen kuin oma isäni syntyi, ja isi itse menehtyi sairauteen Anjan päivänä. Minä menin naimisiin samana päivänä Kreetalla, kuin vaarini, äidinisä, menehtyi Suomessa. Tieto salattiin minulta hääpäivänäni, mutta äidilleni hääjuhla oli tietämättäni raskas. Poikani taas syntyi myös vanhempieni hääpäivänä. Yhdestä sattumasta tykkään kovasti. Ihailemani taiteilijatar Helene Schjerfbeck syntyi 1862, kun tämä ihailija taas 1962. Luultavasti muistan jälkikäteen vielä lisää näitä jänniä sattumapäiviä ja juttuja, joista sukumme kesken juttelemme, mutta olihan tässäkin jo esimerkkiä omalta kohdaltani.


Nyt jo toisen kerran peräkanaa, kesä ei riittänyt omien tomaattien kasvattamiseen. Minulla kun ei ole kasvihuonetta. Löytyi tällainen pitkulainen tomaattilajike viime talvena. Siitä sai puolet enemmän viipaleita leivän päälle, kuin normitomaatista. Otin siitä sitten siemenet talteen kuivumaan. Hienot taimet jaoin maalle porstuaan (ajattelin,että ajaa kasvihuoneen virkaa) ja kotiparvekkeelle, taivasalle. Maalla eivät edes kukkineet, parvekkeella meni paremmin, ihan raakileiksi asti. Pakko oli ottaa sisään kypsymään vadille, kun uhkasivat pakkasöillä. Nähtäväksi jää, punertuvatko vai paistanko vihreinä. Mutta oli melko suuri vaiva viiden tomaatin eteen...katson, viekö idättämisen halu ensi keväänä taas naisen mukanaan, vai ostanko tomaattini kiltisti kaupasta.


Kukkaloistoa minulta ei täältä puutu. Keskuslämmitys ei ole vielä alkanut, ja pelargoniat voivat vallan hyvin.


Juuri katselin lasten lähettämän videon Kreetan rannalta, kun olivat tyttärenpoikaa leikittämässä, tytär, poika ja siskontytär. Siellä he, turisteista jo autioituneella rannalla heittelivät kiviä mereen, samalla, kuin itsekin aikoinaan pieninä, tuli niin nostalginen olo. Ja ikävä.

Nämä kivet lähtivät Kreetan rannalta itselleni matkamuistoiksi viime kuussa.

Mukavaa lokakuun viimeistä viikkoa!♥️



8 kommenttia:

  1. Hei, olethan saanut kokea noita yhteensattumia. Minulle ei ole niitä osunut yhtään. Kreetalla kävimme mieheni kanssa yhden kerran, olimme rannalla, mistä näkyi sellainen, kuin iso suu , en muista nimeä. Asumme täällä Kymenlaaksossa, Kouvolassa ja kirjoituksesi ovat mukavia. Voi hyvin, lapset ja heidän lapsensa ovat aarteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!Mukavaa,että piipahdit ja jätit kommentin!♥️
      Minulle ei nyt tule mieleen,mikä tuo ranta mahtaa Kreetalla olla.
      Olette ehkä olleet kenties saaren toisessa,Hanian päässä,jota en niinkään tunne.
      Minä taas vietän kesällä paljon aikaa Kouvolasta vain jokusen matkaa, Orimattilan seudulla,Päijät Hämeessä.😊
      Lapset ja lapsenlapset ovat aarteita,kyllä!
      Voi hyvin ja mukavaa lokakuun viimeistä viikkoa sinulle!

      Poista
  2. MEillä äidin serkku on syntynyt samana päivänä, kuin minä ja hänen poikansa samana päivänä, kuin tyttäremme. Meillä tuo serkun kanssa on ensimmäiset nimetkin samat.... ja toiselta nimeltä minä olen Hannele ja hän on Anneli.
    Isäni isä oli, myös syntynyt samana päivä, kuin minä. Niin ja vesimiehiä ollaan..:)
    Äidin ja isän hääpäivä oli 14.7. Naapurin prinsessan syntymäpäivä ja Ranskan kansallispäivä...ja minun ja mieheni ensikohtaamispäivä..:)
    Samanlainen kivien kerääjä olen. Mies aina matkoilla ihmettelee, miten viitsin raijata KIVIÄ mukanani. NO, hän nyt vaan ei asiaa ymmärrä..:D
    Eikö ole ihanaa tämä nykytekniikka, kun on nuo videopuhelut sun muut. Meidän pikkuinen ei tykkää puhua ollenkaan "vanhanaikaisesti" vain videopuheluita. Sitten meille näkyy kuvassa hiustupsu♥
    Hyvää lokakuun loppua sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon löytyy sinunkin lähipiiristäsi näitä jänniä yhtenevyyksiä.
      Ajatella,että olette miehenne kanssa kohdanneet vanhempiesi hääpäivänä.
      Minusta näitä juttuja on mielenkiintoista miettiä.
      Vesimies sinäkin,ehkä juuri siksi tunnen sielunsiskoutta sinuun.😊
      Ja kivet,olen aina tuntenut niihin vetoa,tämä periytyy omalta isältäni,hauska kuulla,että olet myös kiviheimolainen.
      Nykytekniikka mahdollistaa tiivistä yhteydenpitoa lapsiin ja lapsenlapseen,oli niin hauska ajatus tuo ruudulla näkyvä hiustupsu!😊♥️
      Meillä pieni ei koronan tähden tavannut Kreikan vaariaan ensimmäiseen vuoteen syntymästään.Mutta oli kuin vanha kamu vaarin kanssa nyt kun Kreikkaan matkustivat,päivittäisten videopuhelujen vuoksi.
      Kiitos Hannele,mukavaa lokakuun loppua sinullekin!♥️

      Poista
  3. Sinulla pelargoniat jatkavat kukkimistaan. Ja tuo saniaisesi. Se on päässyt mieleiselle paikalle, kun noin kukoistaa.

    Suvussasi on tosi mielenkiintoisia sattumia. Minun syntymäpäivänäni ovat syntyneet serkkuni kaksoset. Äitini syntymäpäiväna syntyi hänen siskonsa poika (50 vuotta välissä). Isäni syntymäpäivänä syntyi siskoni pojantytär. Kahdella serkkutytölläni on sama syntymäpäivä.

    Mieheni isällä ja hänen yhden veljensä tyttärentyttärellä on sama syntymäpäivä (tasan 100 vuotta välissä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi nätisti vielä kukkivat pelargoniat täällä.Tämä asia muuttuu,kun aloittavat keskuslämmityksen kohtapuoliin.Kuivasta huoneilmasta eivät sitten enää tykkää ja menevät aina aika huonoon kuntoon talven aikana.Onneksi joka kevät sitten piristyvät taas ja kesällä kun siirrän ne maalle porstuaan,nauttivat olostaan.Nämä ovat jo monta vuotta vanhoja.Uusia pistokkaita otan joka vuosi.
      Saniainen tykkää tuossa omassa kulmassaan olla,tarpeeksi valoa,muttei suoraa auringonpaistetta.Ainoastaan alalehtiään kuivattelee ja uusiutuu samaan tahtiin päältä.
      Teiltäkin löytyy suvusta samoja syntymäpäiviä.Mielestäni nämä sattumat ovat jänniä,koska noita päiviä kuitenkin olisi niin paljon tarjolla.😊
      Olisi erittäin mielenkiintoista tietää,onko omassa suvussani ketään,kautta satojen vuosien,joka olisi syntynyt samana päivänä kanssani.Ja minkälainen ihminen hän mahdollisesti oli.Oli mukavaa sekin,että ensimmäinen lapsenlapseni syntyi seitsämäntenä päivänä,tosin eri kuussa kuin minä.
      Kiitos Piri,mukavaa lokakuun loppua!♥️

      Poista
  4. Taidat olla todellinen viherpeukalo, kun kukkasi ovat noin kukoistavia. Ne antavat vielä näin myöhäissyksyynkin iloa.
    Tarinoit hyvin kiinnostavaa numerologiasta. Sattuman sanelemaa tai sitten ei, kun on noin paljon yhtäläisyyksiä suvun syntymäpäivien ja muiden merkittävien päivien suhteen. Minulla on hyvin pieni suku, eikä ole tietääkseni kenelläkään mitään päivämäärissä samoja lukemia. Itse olen kylläkin kiinnostunut numeroista, numerologiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se,kun en ole.😊
      En erityisemmin hoida kukkia,jos vertaa oikein antaumuksella asiaan perehtyviin.
      Minulta unohtuvat niin lannoitukset kuin multien vaihdotkin.Kastella sentään huomaan,kun alkavat nuupistua.Mutta rakastan niitä ja ehkä rakastavat takaisin.
      Numerologia on mielenkiintoista.Olisi myös vallan jännää tietää,onko elämän sattumat sattumia,vaiko jotain muuta?Mutta,nämä ovatkin sitten elämää suurempia kysymyksiä.
      Kiitos Aimarii,niin mukavaa kun olet taas linjoilla!♥️

      Poista