Saan eteeni sydämiä.
Yleensä kun pähkään, mitenkähän joku asia hoituu, tai mitenkähän tämä menee, sydän ilmestyy eteeni.
Se voi olla sade-kuvio asfaltissa. sammalta, puuta,ruohoa,ihan mitä vaan, mutta selkeä sydämen muoto.
Siitä aina tiedän, että hyvin tulee käymään ja näin on aina mennytkin.
Haluan kauniisti ajatella, että se on joku edesmennyt läheinen, joka niitä eteeni laittaa.

Tänä aamuna odotin kyytiä kirppari kamojeni kanssa pihalla  ja tähysin taivaalle, että saas nähdä...ja katseeni osui asfalttiin litistyneeseen purukumiin, täydelliseen sydämen muotoon :)
Ja hyvinhän meillä meni!
Oli mukavia ihmisiä, joiden kanssa turisimme pitkät pätkät ja kauppa kävi!
Sadepisarat alkoivat ropista maahan, kun avasin kellarin ovea kotipihassa takaisin tullessa.
Nurkissa on hiukan väljempää, kukkaro pullollaan ja pari ihanaa löytöä!
Kotiini muutti uusi "kotitonttu", jonka ristin Hessuksi!
Vastuussa oleva tunnistanee kyllä itsensä siitä, että olen monen muun lisäksi ollut erittäin hurahtanut kettuihin viime aikoina! :) Ihku huovutettu Hessuni pitää nyt silmällä touhujani omalta paikaltaan hyllyn päältä.
Toinen löytöni oli Rudolf Koivun kuvittama päiväkirja, johon ajattelin ensi vuoden alusta pistellä ajatuksiani ja huippuhetkiä ylös.
Löysin myös kauniin pellavamekon ja valkoisen puuvillatunikan. Kaikki yhteensä 20e.
Kirppari väkeä kauhistutti todella iso lokki, jota myös pienemmät, normikokoiset yrittivät häätää tiluksiltaan. Sain siitä kuvasarjan, kun se ensin tähysti, sitten syöksyi,varasti jonkun juuri ostetun munkin, hotkaisi sen ja kaikki oli  minuutissa ohi.

Minäkö muka syyllinen?...