torstai 11. helmikuuta 2016




Asuin aikoinaan saarella, jolla ei hedelmä,pähkinä tai oliivipuiden lisäksi juurikaan ollut puita.No,jokunen Johanneksenleipäpuu siellä täällä ja kirkkojen sypressit tietenkin.
Mutta ei metsää.
Muistan hyvin, kuinka oudoilta ja ihanilta metsän korkeat puut tuntuivat lomilla Suomessa.
Puut,jotka keskustelevat taivaan kanssa.Puut,jotka jo aikaisemmat sukupolvet ovat nähneet.

Viime kesänä makoilin riippukeinussa maaseudulla ja katselin ylös vanhojen riippakoivujen oksistoon.
Sininen taivas ja aurinko pilkottivat oksien lomitse.
Siinä ajattelin mielessäni, että tämä näkymä minun pitää talven pimeällä ja tylsällä säällä muistaa,että jaksan odottaa.

Vaarini metsässä,lapsuuteni metsässä oli kohta, jota kutsuin alttarikseni.Näkymä oli täydellinen.Vanhat pystysuorat honkapuut,kaunis sammalikko ja aluskasvillisuua ja iso sammaloitunut harmaa kivi.
Metsä on nyt myyty ja puihinkin iski pistiäinen, ja ne jouduttiin kaatamaan.Alttarini kohta on nyt surullisen näköinen sänkimaa.Harmaa kivi siinä keskellä,sen sammal tuulen ja auringon armoilla.
Metsä on minulle äärimmäisen tärkeä.Kaunein metsä on vanha metsä, josta löytyy kaikki metsäelementit,naavat,vanamot jne.

Tiedostavatkohan suurkaupungeissa asuvat, mistä jäävät paitsi, jos eivät koskaan käy metsässä?





6 kommenttia:

  1. Ihaa puukuva! Ihan kuin makaisi metsässä pehmeiden sammalien päällä ja katselisi korkeuteen :)

    VastaaPoista
  2. Nappasin kuvan viime kesänä siinä riippukeinussa kiikkuessani.Selällään sammaleilla maaten metsän perspektiivi onkin lumoava! :)Kyllä tässä puiden lehtiä ja havinaa pikkuhiljaa kaipailee enemmän ja enemmän.Ihan hassu tämä sää...
    Kiitos Seija!

    VastaaPoista
  3. Tuo bannerikuvasi on niin suloinen, muistoja mieleen tuova, niitä turvallisia muistoja!
    Juuri tuolla erääseen toiseen blogiin kommentoin, että voi kun yhä useampi tässä yhä kaoottisemmassa maailmassa huomaisi miten rauhoittava vaikutus luonnolla ja erityisesti metsällä on.
    Useimmista suomalaisista on varmasti vaikeaa ymmärtää, että joku voi pelätä metsää. Meillehän se on ollut usein mietintä-, rentoutumis,- tai turvapaikka. Tai jopa elinkeino.
    Viime kesänä murehdin, kun paras perhos- ja metsäkukkapaikkani oli myyty rakennusfirmalle hiekanottopaikaksi. Se kaunis rinne ja polkualue oli aivan runneltu.

    Mukavaa Ystävänpäivän viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Vikki tuhannesti kommentistasi!Olen huomannut, että minulla on kova tarve turvallisiin muistoihin.Joskus ajattelen, että toistanko jopa itseäni täällä blogissani, ja kyllästyttääköhän lukijoita minun mummolamuistelot jne...Ne vain tuovat juuri sitä turvallista tunnetta minulle näinä nykypäivinä, kun välillä tuntuu, että mihin ollaan menossa.
    Metsä on yksi niistä turvallisista paikoista, joka ei muutu.Siellä tuntee olevansa yhtä tämän tärkeimmän, eli luonnon kanssa.Siellä on sinut itsensä kanssa, eikä mikään huoleta.Jos jossain, niin metsässä ihminen on tässä ja nyt.Surua tuottavat tietysti nämä muuttuvat tutut paikat metsissä, niin kuin sinulla tuo perhos-ja metsäkukkapaikka.Tunsin piston sydämessäni, kun luin sen kommentistasi.Luulen tietäväni juuri, miltä sen on täytynyt tuntua sinusta.
    Tuota juuri tarkoitinkin kommentissani sinun blogissasi niistä ketuista parkkihallissa.Kun luonto joutuu väistymään koko ajan meidän ihmisten tieltä.Surettaa todella, jos mahdollisten lapsenlapsieni lapset eivät enää saa ihastella puoltakaan villistä luonnosta, jonka me vielä ehkä ehtisimme pelastaa itsemme tekemiltä virheiltä.Mukavaa Ystävänpäivän viikonloppua myös sinulle Vikki <3

    VastaaPoista
  5. Metsä ravitsee sielua. Oliivilehtokin täyttää jonkun kaipuun sieluni sopukoissa. Voi, kuinka kaipaankaan lämpöön ja aurinkoon ystävälliseen Pythagorioniin. Kevättä kohti! Tuija

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentistasi Tuija!Metsä todella ravitsee sielun kaikki sopukat!<3 Vietimme monet vuodet sisareni kanssa Kreetalla oliivilehdoissa lapsinemme.(Olimme kummatkin samassa kylässä naimisissa)Lapsilla oli mukavat leikkipaikat ja mammat nauttivat myös.Tosin oliivien keräämisestä en niinkään nauttinut,vahvatuoksuinen öljy tunkeutuu joka paikkaan ja homma on melko raskasta.Ymmärrän kyllä kaipauksesi,varsinkin kylminä märkinä ja harmaina loskapäivinä. :) Kevättä kohti ja ihanaa Suomen suvea!<3

    VastaaPoista