sunnuntai 7. helmikuuta 2016



Sunnuntaiaamun sumu

Minä niin rakastan sumua ja usvaa.
Talvella ja kesäaamuina.
Kun saa hörppäillä rauhassa teetä ja herätä pikkuhiljaa uuteen päivään.
Omat ajatukset kirkastuvat yhdessä kirkastuvan maiseman kanssa sumun takaa.
Sumuisen maiseman siluetti kerroksineen on kiehtova.
Ja se, kuinka ääriviivat minuutti minuutilta voimistuvat.







6 kommenttia:

  1. Voi,kun osaisikin maalata tuollaisen sumunäkymän!
    Kiitos Seija kommentistasi.

    VastaaPoista
  2. Sumu tuo kuviin salaperäisyyttä, mutta tänään sitä oli turhankin paljon!

    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  3. Juu, ei se sitten siitä mihinkään haihtunutkaan,niin kuin yleensä. :)
    Mukavaa alkavaa viikkoa sinullekin Sirpa!

    VastaaPoista
  4. Tervetuloa Ellis blogiini! Kävin jo ihastelemassa korujasi ja muita kättesi tuotoksia,ihania!Ja nauroin ääneen joitain postauksiasi. :) Oli niin tuttuja juttuja.Tuo tavaran hamstraus -kyllä tätä vielä joskus tarvii-tyyliin.(rehellisesti sanottuna olen kyllä monasti tarvinutkin.Ja on mukava inspiraation vallassa askarrella, kun on paljon materiaalia säilössä) Juuri äskettäin itse kahlasin läpi valtavan sisustuslehtikasan ja tein itselleni inspiraatiotaulun kauneimmista kuvista, jotka löysin. Ja ainakin kaikkea kaunista sinne mummonmökkiin, joka minulla vielä joku kaunis päivä on.Olet hyvin mieleinen uusi blogituttavuus!

    VastaaPoista