sunnuntai 28. helmikuuta 2016





Oi tiainen keltarintainen,laula laulusi keväinen.
Joka nuotilla minä olen enemmän onnellinen.

Kuin kirsikankukat Japanin
nuo pienet kissat pajun.
Sinitaivasta vasten, kevään tuovat myös sydämeen pohjoisen ihmisen.

Metsässä jo haukkakin yhtyy konserttiin alkuvuotiseen,
kii kii se kumppaniaan kutsuu puuhiin tuleviin.

Tämä kulkee kaikkea ihaillen ja aurinko lämmittää selkää.
Mikä tässä on kesästä unelmoiden taivaltaa ja turhaan synkkiä säitä enää pelkää.

Aurinkosään onnesta kummunneen runoni myötä toivottelen
kaikille mukavaa Kalevalan päivää ja aurinkoa myös alkuviikkoonne!











8 kommenttia:

  1. Ihana kevätmieltä pulppuava runo! Ja kuvat - voiko aurinko tähän aikaan vuodesta kauniimmin kimmeltää veden pinnalla. Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa ja hyvää alkavaa viikkoa sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! <3 Minäkin erityisesti ihastelin tuota auringon kimmellystä sulakohdissa.
      Mukavaa alkavaa viikkoa, toivotaan lisää aurinkoa!

      Poista
  2. Samanlainen helisevä olo tuli minulle kuin Päivillä tuossa yläpuolen kommentissa!
    Suomalaisen (vanhan) kulttuurin kunniaksi yritän tänään olla käyttämättä hymiöitä...
    Jatketaan aurinkoisissa tunnelmissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seija! <3 Arvostan vanhan suomalaisen kulttuurin kunnioittamistasi.
      Olipa muuten dokumentti!Mitä koskematonta luontoa meillä täällä Suomessa onkaan..
      Aurinkoista alkavaa viikkoa.
      Jatketaan.

      Poista
  3. Ihana runo ja tosi kauniit kuvat!
    Kivaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa! <3 Aurinkoista uutta viikkoa sinullekin!

      Poista
  4. Siulla on tällaisiakin taipumuksia, tuosta vaan fiilistelet tunnelmat runon muotoon!
    Noissa säkeissä ja näissä kuvissa on onnellisuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi mukava kuulla, jos löysit sen onnellisuuden, jonka tunsin!
      Koska en mikään runoilija ole,onnellinen olotila mahdollisti sen rohkeuden julkaista tuo yritelmä, jota luonnossa kulkiessani mielessäni tapailin. Kiitos Vikki :)

      Poista