keskiviikko 1. kesäkuuta 2016




Yksinäinen vanha omenapuu
taivasta kohti kurkottuu,
rungoin mustin, ryhmyisin,
oksin haaraisin ja kyhmyisin.

Se harvenneena yhä lehtii
ja vielä kukkiakin ehtii,
Ainakin tämän kerran,
tämän yhden kesän verran.

Vaan kukat vanhan puun
on kauniimmat kuin muun,
nuoremman ja elävämmän,
elämää täyden, verevämmän.

Se elää enää jatkoaikaa.
Sen elämä on silti taikaa,
täydellisen kukan tehden
- viimeistellen terälehden.
                       



Juhlistan kesäkuun ensimmäistä päivää rakkaalla,lapsuuteni omenapuun kukilla ja netistä löytämälläni runolla.Kiitos sen kirjoittajalle, kuka hän lieneekään.
Runo on kuin tehty tästä minulle tärkeimmästä puusta. <3









4 kommenttia:

  1. Omenapuut ovat ihania!
    Taas tänä vuonna yritän istuttaa yhden mökkipalstalle. Aikaisemmat eivät ole onnistuneet. Enhän tietenkään voi tavoittaa lapsuuden pihamme omenapuita, vanhoja ja runsaasti kukkivia. Sinulla onnellisella vielä sellainen on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaamme selvästi saman tunteen omenapuihin, joka kumpuaa lapsuudenmuistoista.
      Tuo omenapuu on tuossa ollut minulle aina, ja pelkään sen puolesta kovasti. :)
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  2. Komea omenapuu, kauniin runon löysit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puu on valtava ollakseen omenapuu.Omenat tosin ovat syömäkelvottomia ja pienen pieniä, kun emäpuu on niin ylikasvanut ja vanha jo.
      Ja ihastuin runoon ikihyviksi, kun sen huomasin.
      Kiitos Sirpa! <3

      Poista