keskiviikko 28. syyskuuta 2016







Jokainen tietää sen tunteen, kun yht´äkkiä eteen alkaa tippua  niihin asioihin liittyviä juttuja, joita on pohtinut, tai joihin on etsinyt vastauksia.
Lehdestä pongaa artikkelin,televisiosta tulee ohjelma juuri siitä asiasta, jota mietiskeli.
Vierustoverit bussissa keskustelevat jostain, jota itsekin ajattelit.

Minulle on nyt parina päivänä tapahtunut näin.
Tuntuu, kuin ne jostain minulle johdatettaisiin.
Asiahan ei kuitenkaan ole näin.Minä ainakin nojaan sanontaan "etsivä löytää"
Etsit ja kiinnität tiedostamatta huomiosi juuri niihin vastauksia antaviin tahoihin?

Kirjahyllystäni löytyi Joanne Harrisin "Persikoiden aikaan"-kirja.
En tiedä, koska se on sinne joutunut tai mistä.En todellakaan tiennyt omistavani tätä kirjaa.
Nappasin sen yhtenä aamuna mukaan, kun edellinen kirja oli luettu.
Rakastan "Pieni suklaapuoti"-elokuvaa.
Ilokseni huomasin kirjan olevan jatkoa juuri tälle tarinalle.
Ja kirjassa käsitellään aiheita, jotka juuri näinä aikoina ovat kovasti minua pohdituttaneet. Se imaisi minut mukaan kertalaakista.
Jopa kirjan sisäkannet ovat keltaiset- väriä, jota jostain syystä juuri nyt janoan.

Toisen asian, josta voisin kirjoittaa on siivous.
Koti on kesän jäljiltä edelleen vailla suursiivousta...
Olen siirtänyt ja siirtänyt hommaan ryhtymistä ja päätin, että aika on kypsä nyt!
En kuitenkaan ottanut asiasta suuria paineita.
Lupasin itselleni, että jos vain aloitan, minun ei tarvitse tehdä iltaisin, kuin yksi osa tästä suuresta kaaostilasta kerrallaan.
Eilen kävin "tärkeiden papereiden" pinot läpi.
Tänään keittiö.
Jääkaapin sisällöstä lähti kolmasosa ja nyt sinne taas mahtuu ja kokkaaja tietää, mitä se yleensä pitää sisällään.
Kyytiä saivat ne kolme vuotta sitten mausteliemeen säilötyt kanttarellit,viime vuonna parasta ennen tuotteet,tummanpuhuviksi käyneet survotut puolukat jne.
Sain pilkottua jopa sen viime viikolla hankitun tillinipun, joka piti heti laittaa pakkaseen, edellisen satsin loputtua.
Ja allaskaappi...kesän jäljiltä tyhjiä viinipulloja, jotka ovessa oleva muovipussiteline kaataa joka kerralla ja jotka toki ajattelin viedä pullonkeräykseen. Juu, varmasti lähden ajokortittomana niitä kolisuttelemaan bussipelillä 70-80 sentin takia...:)
Taloyhtiön lasinkeräyspönttöön mars.

Joka ainoa satsi, jonka olen keräykseen tai roskiin vienyt kirkastaa ajatuksia ja on pieni lasti pois harteilta.

Huomenna lehtipinojen kimppuun ja naapurinrouvien iloksi lehtikeräyksen viereen.
Ja seuraavana ehkä nettikirpparille ylimääräistä krääsää nurkista.
Lopuksi sitten vasta se varsinainen jynssääminen.
Kyllä tämä tästä! :D

Mukavaa, vaikkakin sateista keskiviikkoiltaa! <3



















17 kommenttia:

  1. Voi, joku oli kerennyt kommentoimaan, mutta korjailin hiukan tekstin kirjoitusvirheitä ja onnistuin sähläämään ja poistamaan sen version, jossa kommentti oli, ennen kuin kerkesin sitä lukemaan.Toivottavasti kommentoija palailee ja huomaa tämän ja anteeksipyynnön perään :)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa väriterapiaa tuossa ensimmäisessä kuvassa. Joskus sitä vaan täytyy kääriä hihat ja ryhtyä toimeen. Istutin eilen tulppaanien ja skillojen sipuleita.. Tänään ihmettelen sitä, että sain ne kaikki maahan yhdessä illassa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ostin tänään skilloja! :)Tarkoitus on ne laittaa viikonloppuna maalla multiin.
      Juu, kyllä se vaan on käärittävä ne hihat,muuten tilanne vain pahenee! :)
      Kiitos Ninnu! <3

      Poista
  3. Tuo otsikkosi allaoleva sumukuva on pysäyttävä, meinaan aina jäädä siihen.
    Siivousvimma on kieltämättä joskus (lue usein) kadoksissa, onneksi pienin askelin eteneminen yleensä ilahduttaa ja voi yllättäen jopa innostaa.
    Vaahteran lehdissä on mukava kahlata ja se jaksaa ilahduttaa syysväreillään vaikka muut puut eivät siihen pystyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuva on otettu työmatkalla bussin ikkunasta aamulla.Juuri noita näkymiä tulen kaipaamaan siellä maan alla. :)
      Pienin askelin edeten mielenkiinto siivoukseen säilyy ja tosiaan jopa siinä saattaa jopa innostua kun tietää, että rupeama on rajallinen ja tämä on sitten tänä iltana tässä.:)
      Minäkin tykkään kahlata vaahteran lehdissä! Siinä tulee jotenkin "taiteellinen" olo.:)
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  4. Se oli näköjään minun kommenttini, joka lensi bittoavaruuteen:)
    Mutta, ei hätiä...kiiti kirjavinkistä, varasinkin tuon samantien kirjastosta.
    Meillä ikkunat odottavat pesijäänsä, enää ei voi syytellä siitepölyn lentoa:)

    Nyt harava kaipaa tanssittajaa...Mukavaa torstaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tuo harava kaipaa tanssittajaa! <3 :)
      Kirja on mitä oivinta syyslukemista, toivottavasti se sieppaa sinutkin mukaansa!
      Ja sorry vielä möhlingeistäni kommenttisi kanssa. :)
      Kiitos Sirpa! <3

      Poista
  5. Upea tuo sumuinen bannerikuva! Siitä ihan huokuu rauha ja hiljaisuus ♥

    Minua on jo pitkään ärsyttänyt todella hyvin alkanut, mutta pahasti kesken jäänyt kodin siivousurakka. Koti ei edelleenkään ole tarpeeksi selkeä ja siisti. Tavaraa pitäisi vielä vähentää vaikka ja kuinka, mutta jostain syystä en vaan ole saanut aikaiseksi alottaa. No, jospa sitten veneen noston jälkeen marraskuun pimeinä tunteina, ja niitähän riittää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo! Että koti ei ole tarpeeksi selkeä ja siisti.Kun minäkin tiedän, että olo on ihan mahtava sitten, kun kaikki kasat ovat pois ja tavarat paikoillaan ja vaatteet (esim.työvaatteet)helposti valittavissa ja puolet niistä lähtenyt kiertoon (se puolikas, jota ei kuitenkaan ikinä käytä) Vähän väljyyttä kotiin. Sitten on ihana laitella syysasetelmia ja kynttilöitä jne.
      Marraskuun pimiät ovat juuri oivia järjestely hommiin! :)
      Kiitos Ansku! <3

      Poista
  6. Voi kuule, täällä toinen, joka siirtää ja siirtää siivousurakkaa viimeiseen asti. Suurin osa ikkunoista jäi keväällä pesemättä, ja nyt huomaan, että nekin, jotka sain pestyä ovat ihan yhtä likaisia kuin pesemättä jääneet. Kaaos syntyy helposti, mutta sen selvittäminen onkin sitten kiven takana. Mutta toisaalta, luin jostakin, että eräs mummo oli kuolinvuoteellaan harmitellut, kuinka turhaan hänkin siivosi koko elämänsä, vähemmälläkin olisi pitänyt selvitä. :) Jospa siivoamisessa juuri tuo sinun asenteesi olisi se paras ratkaisu, ei puristamalla vaan vähitellen tekemällä ja olemalla sitten tyytyväinen itseensä. Taidanpa kokeilla minäkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sain ihanaa tsemppiä tuon mainitsemasi mummon harmitteluista! Onhan se niinkin, että elämässä on niin paljon mielenkiintoisempiakin asioita, kuin siivoaminen! :)
      Minäkään en TODELLAKAAN ole mikään himosiivoaja. Yleensä käy juuri näin, että teen sitten, kun alkaa olla jo hiukka pakko! :) Jos lohduttaa, niin minä en ole pariin vuoteen pessyt ikkunoita... jokaisessa ikkunassa on verhot tai säleet edessä kesällä, koska aurinko porottaa koko päivän niihin,( ja olen melkein koko kesän poiskin) ja syksyllä ja talvella on niin hämärää, ettei huomaa mitään eroa. :)
      Kiitos Päivi! <3

      Poista
  7. samanlaisia asioita täälläkin pohditaan...siis pitäsi tehdä suursiivous...pitäisi käydä tavaroita läpi ja mitkä ei lapsille kelpaa viedä kierrätyskeskukseen..pitäisi...ja pitäisi....no tässä minä nytkin istun koneella..:))
    Ai niin, sainhan viimeviikolla siivottua jääkaapit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, tässä se minäkin taas vastailen kommentteihin, vaikka piti niihin lehtipinoihin tarttua heti töistä tullessa! :D Hiljaa hyvä tulee! :)
      Kiitos Hannele! <3

      Poista
  8. Ihmeesti sitä saa aikaan, kun saa siitä punaisesta langasta otteen.
    Ja kummasti se motivoi lisää tekemään, kun saa jonkin paikan reilaan.
    Onneksi me tämän päivän kypsään ikään naiset emme puurra samaan tapaan kuin äitimme tekivät ja vielä sen aikaisilla työvälineillä.
    Meillä tuo askarteluhuone on hankala paikka. Olen aina näperrellyt kaikenlaista. Siellä on sitä tavaraa suunnilleen katosta lattiaan, tosin kaikki laatikoissaan ja löydettävissä. Välillä mietin, että jos vien tämän laatikon päiväkotiin, nämä kirpparille. Sitten en raatsikkaan, jos vielä vaikka tarvitsisi esim. näitä kreppipapereita :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se punainen lanka onkin se juttu! Niin kuin tuossa jo Seijallekin mainitsin,alkuun päästessään tulee se lumipallo efekti ja tekeminen vie mennessään.
      Me nykypäivän kypsän iän naiset olemmekin vähemmän "Marttoja" (hyvällä tarkoitan)kuin äitimme ja varsinkin mummomme.Meillä on niin paljon kodin ulkopuolisiakin mielenkiinnon kohteia, harrastuksia jne.Se kodinhoito ei enää niin ole ylpeyden aihe muita varten.Kunhan itse viihtyy ja säilöö ja huseeraa, kun siitä innostuu,ei pakosta :)
      Olen kaltaisesi näpertelijä. Ja minulla on oltava PALJON materiaalia (tietyt nurkat täynnänsä laatikoita)että, kun inspis iskee, on mitä levitellä ja mistä valita. Voisin näillä matskuilla pitää laspsille vuoden päivät vaikka askartelukerhoa! :D
      Ja kyllä se niinkin on, ettei koskaan ole tarvinut jättää inspistä kesken materiaalin puutteessa, aina löytyy!
      Kiitos Vikki! <3

      Poista
    2. Täällä ilmoittautuu vielä kolmas 'reiluhkon' inspistä odottavan materiaalimäärän omistaja ;)

      Poista
    3. Materiaalia pitää olla! :) Sinunkin lapsenlapsillasi on onni , että on mummi, jolla on tarvittaessa matskut sadepäiviin! :)

      Poista