Miten tärkeää onkaan tapa ja tyyli, millä asioita esittää toiselle.
Olen malttamattomasti odottanut pääseväni maalle.
Minullahan ei ole ajokorttia, joten olen isännästä tai tyttärestä tässä asiassa riippuvainen.
Tuntuu, että koko ajan tulee jotain estettä sen tielle, että pääsisin suunnitellusti pitkiksi rupeamiksi mummulaan.
Tai sitten sinne on päässyt vain pariksi päiväksi ja jo joutuin pitää palata jonkin syyn takia.
Lähtö oli taas mietitty huomiseksi ja mönkään meni.
Mutta.
Kuinka hienosti isäntä minulle itsestään riippumattoman esteen toikaan esille.
Ensin harmistuin, mutta lopulta ymmärsin, että paine on hänelle kovin suuri, kun monelta suunnalta tulee erilaisia asioita.
Niinpä lopputulemana olinkin hyvällä tuulella siitä, kun este tuotiin esille niin, että huomaamatta harmistus muuttui sympatiaksi ilman, että sitä kalasteltiin.

Kanavoin luppoajan kotona puuhasteluun ja nurkkien järjestelyyn.
Kohta lähden ihastelemaan kotikulmien ihanaa alkukesän luontoa.

Huomioin, että vastaisuudessa panostan itsekin entistä tarkemmin siihen, että
vastapuoli tuntee itsensä tärkeäksi ja huomioonotetuksi.

Mukavaa alkuviikkoa! <3