Juhannusaaton pelastusoperaatio

Sivusilmälläni näin isännän olohuoneen ikkunasta, että joku siivellinen parvekkeelle 

lensi.

Pääskyparka lähti parvekkeen yllä olevasta pesästään ja mäsähti ilmeisesti kaiteen kautta lattialle.

Nopsasti käytin hyväkseni tilaisuuden saada pinteeseen joutuneesta lähikuvan, kun en ole pääskyistä onnistunut saamaan yhtä ainoaa hyvää kuvaa niiden lentonopeuden vuoksi.

Isäntä nosti varovaisesti rukkasilla "pikkuhaukan" kouriinsa, lintu heittäytyi siitä lentoon ja kiiti kohta parvessa taivaalla kirkkaasti tsirkuttaen kiitokseksi.

Laitan alle mummulaviikkoni aikana kuvaamiani.

Löysin hienon ampiaispesä-aihion maasta.

Kuin pieni taideteos punamultaraitoineen?

Ajattelin, että pihamme kekomuurahaiset voisivat käyttää sen hyödykseen.

Kovasti kaverit siitä kiinnostuivatkin heti.

Kyllä siinä jokunen tunti kuitenkin meni, kun se oli paloiteltu ja viety keon uumniin.

Kuningattarelle kenties kesäpatjaksi. :)

Talon rännin päässä pesii ,-jos oikein tyttären kanssa lintukirjasta uumoiltiin, harmaasieppo.

Hyvin aranoloinen lintu, joka vasta monien päivien päästä alkoi luottaa siihen,

 etten halua sen pesälle mitään pahaa.

Aluksi sen pesäänmeno harhautuksia oli huvittavaa seurata.

Pariskunta syöksähteli pesän vastapäisistä puista hyänteisiä lennosta poikasilleen,

 en nähnyt niitä kertaakaan maassa.

Alimmassa kuvassa hellepäivän porotuksesta johtuvaa "läähätystä" ja pääskysten liian läheltä mennyt talonkiertoralli sai emon pysymään pesässä.

Mietin, miten pesäkunnan on käynyt, jos juhannuksen rankkasateet ovat pyyhkäisseet Päijät-Hämeenkin.

Pesä taitaa kuitenkin olla aika sään armoilla, vaikka se onkin rakennettu rännin kaatokulman korkempaan päähän.

Poikaset olivat melko rääpäleitä vielä viikko sitten.

Edellisellä reissulla tyttären kanssa tehty myöhäisillan retki joelle ei tuottanut tulosta, mutta tämä neitokorento uros oli ilmeisesti vaelluksella uuden kotivesistön löytämiseksi, koska viihtyi useamman tunnin mummulan pihapiirissä.

Sen pää liikkui herkeämättä seuraten liikkeitäni, aivan kuin aikoinaan rukoilijasirkoilla Kreikassa.

Vanhan kaivon sammalotuneelta betonikannelta löysin viimeisenä päivänä ennen kotiin lähtöä ison, ainakin 5cm pitkän perhosen. Jokin yökkö tai kiitäjä ilmeisesti.

Luulin sitä ensin kuolleeksi, mutta kun koskin siihen se räpistelikin siipiään.

Luulen, että sekin oli läkähdyksissä vedenpuutteen takia.

Vaihdoimme tyttäreni kanssa sen paikkaa varjoon ja laitoimme matalan purkinkannelisen vettä sen lähelle.

Eläinrakas tyttäreni huolehti turvallisia vesiastioita ympäri pihapiiriä kohtiin, joista niistä olisi mahdollisimman monelle lajille hyötyä. 

Luonnonvettä kun ei ihan lähellä olekaan.

Tämän komeuden kuvasin Kauklahdessa juhannuksen aatonaatona luontoretkelläni.

Jos joku tietää mikä perhonen, olen enemmäin kuin  kiitollinen  infosta. :)

En ole koskaan aiemmin nähnyt, ja oli hyvin erikoisen näköinen pienine niskapääkalloineen.

Mukavaa juhannuksen jatkoa!