Terveisiä täältä mummulasta!

Tunti tässä meni, ennen kuin sain tältä tabletilta siirrettyä otettuja kuvia tähän blogitekstiin.

Tuon kaksiosaisen kuvankin sain aikaan täysin vahingossa.😊

Ja tyttärellä taitaa viikon päästä olla työmaata poistaa latauksia, joita tässä hikoillessani asian kanssa tein...

Aamulla isäntä lähti kohti kaupunkia, koska menee pieneen leikkaukseen huomenna.

Olen ensi kertaa täällä täysin yksin, omassa seurassani.

Vähän oli orpo olo, kun katselin auton ajoa ensin pihatien päähän.

Pakko oli vielä siirtyä toiseen kohtaan, josta näin isolle tielle ja auton katoamisen kokonaan näkyvistä.

Yht'äkkiä tuttu rakas pihamaa ja tupa tuntuivatkin niin autioilta.

Onneksi tänään osui taas lämmin ja aurinkoinen sää.

Aamiaisen ajan istuin hölmistyneenä tuvassa, ja katsoin telkkaria -asia, jota tuskin koskaan teen, kun täällä on seuraa.

Olen aina pihalla tai puuhaan jotain sisällä. Tai luen.

Rupesin sitten siivoamaan.

Räsymatot ulos tuulettumaan, imuri käteen ja lopuksi luuttusin vielä perään.

Olikin pölyä ja roskaa talven jäljiltä.

Siivousoperaation jälkeen löysin itseni taas telkkarin ääreltä.

Hitsi, tuo laatikko tuo jonkunlaista turvantunnetta, kun kuulee toisten ihmisten puhetta.

Ihan huvitti itseänikin.

Sitten siirryin kasvimaalle muokkaamaan maan huomista varten, kun olisi tarkoitus kylvää pavun, härkäpavun, tammenlehtisalaatin, mangoldin siemenet.

Samaan syssyyn istutin laatikkoon myös rucolaa ja sipulia.

Hääräsin pihalla ja kastelin kuivuudesta kärsiviä kesäkukkiani, kun auringon helotus oli kunkin kohdalta siirtynyt tuonnemmaksi.

Vähän netissä oleilua ja rupesin laittamaan itselleni lounasta.

Eilisestä jääneet keitetyt kotimaiset varhaisperunat, avokadoa, jäävuorisalaattia, tonnikalaa, laatikosta omaa persiljaa silpuksi, hiukan sitruunamehua ja oliiviöljyä.

Mussutin tuolissa istuen suoraan salaattikulhosta, telkkaa katsoen...

Yleensä katan nätisti pöytään.

Ei tämä nyt oikeastaan olekaan niin vaikeaa olla täällä yksin.

Eilen illalla kuulostelin jo valmiiksi, mitä ääniä saattaa vanhasta talosta kuulua myöhemmin, kun pistän maate.

Enkä ajattele ollenkaan vintin pitkiä pimeitä komerotiloja, enkä kellaria.
Muuten alkaa mielikuvitus laukalle...😉
Huomenna varmasti jo tuntuu ihan mukavalta, kunhan menee ohi tämä ensioutous.
Perjantaina tytär tulee Sisun kanssa viikonloppua viettämään ja hakemaan minutkin kaupunkiin.
 Alla mummujen puutarhakalenterista elämänviisauksia
Aurinkoista alkavaa viikkoa!