Olen siivonnut ja järjestellyt koko viikonlopun.
Kokenut sen mielekkääksi.
Jatkan tänäänkin.
 Omaan tahtiini ja aikatauluttomasti.
Hyvä olo lepää hartioilla.
Teen itselleni ja itseäni varten.
Tie omiin ajatuksiin kirkastuu taas edessäni.
 Ojanpientareilla kasvaa kesäkukkasia.
Olen herännyt aikaisin, mutten liian aikaisin, 
oman sisäisen kelloni tahtiin,
joka ei herätä syvästä unesta väkisin.
Tässä olemisessani ei ole mitään ylevää tai spesiaalia,
kuitenkaan en ole onnellisempi ollut pitkään aikaan.
Ajatusten puuro häviää päästäni selvästi tunti tunnilta.
Pientä sakkaa enää havaittavissa.
Päämäärätön suorittaminen on nyt kuitenkin rauennut.
Saan kerätä rauhassa voimiani,
 koota taas itseni kokonaiseksi, eheytyä itsekseni.
Menen varmoin, pienin askelin sitä kohti,
 että löydän hiukan myöhemmin itseni
tilanteesta, jolloin sanon ääneen "kyllä kannatti".
Tiedän, että olen tekijä. Mutta tekemiseen on taas
löydyttävä palo, into ja sen on vietävä mukanaan ilolla.

Mukavaa alkanutta viikkoa! <3 <3