Kyllä maalla on mukavaa!

Parit kuvat vielä edelliseltä reissultamme mummulaan.
Sisu nautti olostaan kesätrimmissään, isot korvat vain kesätuulessa lepattaen.
Söi muurahaisia ja kärpäsiä lennosta, keski-ikäinen jo tietää proteiinin tarpeen.
Kaikki viime kesänä istuttamani kukat ovat selvinneet talvesta ja kukoistavat navetanreunus-penkissään.

Pohjanmaalta tuomani litteät astinkivetkin ovat paikoillaan, välihiekka vain painunut, pitää kottikärryillä lisää.
Ihanaa hörppiä aamuteetä samalla, kun kiertelee aamutuimaan moikkailemassa istutuksiaan.
Valkosipulitkaan eivät tykänneet huonoa muutostaan käännettävän kasvimaan alta laatikoihin.
Sillä hetkellä harmitti, kun yritin kiskoa väkisin vanhaa juurakkopaakkua mullasta, ja juuri kun sitruunamelissan juurakko irtosi, huomasin, että keskiö olikin täynnä pienen pieniä lehden alkuja.
Peittelin paakun takaisin multaan ja nyt toivon parasta ja pelkään pahinta.

Kylillä käydessämme sain luvan kolmelta polleelta isännältä ottaa kuvan heidän aarteistaan, kun olivat kaupalla jätskeillään.
Kyllä on kuulkaa hellällä kädellä pidetty ja kiillotettu.

Muksut huolsivat kauan aitassa unohduksissa olleen muurikkapannun kuntoon ja päästiin syömään myös lettuja.
Kaupasta ostivat jopa silavaputkilon talvivarastointia varten, nyt kun on kova työ tehty ja saatu pannu taas kuntoon.
Seuraavaa, pidempää reissua tässä kovasti jo odottelen, kunhan isäntä toipuu ajokuntoon käsioperaationsa jäljiltä.