Uskotko,

 että jos poikkeaa tieltä, hyppää rohkeasti ojan yli, valikoi summittaisen suunnan,

 oman polun,

 saattaakin löytää  itsensä siltä suunnalta joka tuntuu oikealta, omalta.

Itse irtisanouduin työpaikasta, seitsämän vuoden jälkeen, missä en voinut enää hyvin.

Pelkojensa, itsensä voittaminen on riemastuttava kokemus.

Äkkiä löysinkin itseni heti perään maalta, rakastamastani mummulasta, ypöyksin.

Tilanne, jota en ollut edes aikaisemmin miettinyt.

Mummulaan oli aina ihana mennä, seurassa.

Ja kuitenkin, nautin suunnattomasti olostani siellä viikon yksinäni.

Oman itsensä seurassa joutuu vääjäämättä myös kohtaamaan itsensä.

Mistä minä pidän, mitä minä haluan tehdä. Kukaan muu ei päätä päivän kulusta.
Olen kiltti, liiankin, luonteelleni tyypillisenä huolehdin aina, niin työpaikalla kuin muutoinkin, että kaikilla muilla on asiat hyvin, unohtaen välillä tyystin itseni.

Terveesti itsekäs tilanne on välillä hyvästä.

Sain istua ja vain katsella kaikkea ympärilläni.

Ei ruoka-aikoja, söin leivän, salaatin kun tuli nälkä, ihan mihin aikaan tahansa.

Ei ennalta suuniteltuja askareita.

Saatoin pongahtaa pystyyn, ihmeteltyäni pitkään muurahaisten tomeraa työntekoa, mennä kuopsuttamaan kasvimaata, koska juuri sillä hetkellä se tuntui kivalta idealta.

Seuraavassa hetkessä istuin taas metsän reunassa seuraamassa lintujen touhuja.

Päivä kului täydesti ja olin ajassa hyvin tietoisena, kuitenkin välillä unohtaen, mikä päivä oli meneillään, asia joka menetti täysin merkityksensä.

Oli aamu, päivä, alkuilta, ilta ja alkuyö.

Uskon, että asia johtaa toiseen.

Uskon, että olen sillä tiellä, jolle olen etsinyt väylää jo pitkään.

Muistan paremmin, osaan keskittyä syvemmin, tämä lempeä tasapainontunne

sisälläni muhii jotain mieluista tulevaisuuden varalle, tunnen sen nahoissani,
raivaan rohkeudelle tilaa.

Tunnen jalkani vahvasti maankamaralla,ulkoapäin tulevat asiat eivät tällä hetkellä määrittele, eivät määrää, eivät sekoita päätäni. 

Olen vahvasti puikoissa.

Olen hypännyt hamsterin pyörästä, pyllähtänyt omasta tahdostani mukavasti siitä pyllylleni miettimään rauhassa, mikä minusta tulee isona.

Mainitsin, että yksi asia johtaa toiseen.

Yht´äkkiä opin käsittelemään ottamiani kuvia.

Työkalut ovat olleet ihan tuossa edessäni jo monta vuotta.

Ja miten helppoa!

Ja miten ylitsepääsemättömän vaikealta aiemmin tuntui edes alkaa harjoitella.

Mielenkiinnolla odotan, mihin kaikkeen vielä kykenenkään, kun saan rauhassa, omaa hidasta tahtiani kulkea asioita kohti.

Toivottelen sateenjälkeistä, ihanaa viikon jatkoa!

Pidä hyvä huoli itsestäsi.<3