sunnuntai 10. kesäkuuta 2018


Terveisiä täältä mummulasta!
Tunti tässä meni, ennen kuin sain tältä tabletilta siirrettyä otettuja kuvia tähän blogitekstiin.
Tuon kaksiosaisen kuvankin sain aikaan täysin vahingossa.😊
Ja tyttärellä taitaa viikon päästä olla työmaata poistaa latauksia, joita tässä hikoillessani asian kanssa tein...

Aamulla isäntä lähti kohti kaupunkia, koska menee pieneen leikkaukseen huomenna.
Olen ensi kertaa täällä täysin yksin, omassa seurassani.
Vähän oli orpo olo, kun katselin auton ajoa ensin pihatien päähän.
Pakko oli vielä siirtyä toiseen kohtaan, josta näin isolle tielle ja auton katoamisen kokonaan näkyvistä.
Yht'äkkiä tuttu rakas pihamaa ja tupa tuntuivatkin niin autioilta.
Onneksi tänään osui taas lämmin ja aurinkoinen sää.
Aamiaisen ajan istuin hölmistyneenä tuvassa, ja katsoin telkkaria -asia, jota tuskin koskaan teen, kun täällä on seuraa.
Olen aina pihalla tai puuhaan jotain sisällä. Tai luen.
Rupesin sitten siivoamaan.
Räsymatot ulos tuulettumaan, imuri käteen ja lopuksi luuttusin vielä perään.
Olikin pölyä ja roskaa talven jäljiltä.
Siivousoperaation jälkeen löysin itseni taas telkkarin ääreltä.
Hitsi, tuo laatikko tuo jonkunlaista turvantunnetta, kun kuulee toisten ihmisten puhetta.
Ihan huvitti itseänikin.
Sitten siirryin kasvimaalle muokkaamaan maan huomista varten, kun olisi tarkoitus kylvää pavun, härkäpavun, tammenlehtisalaatin, mangoldin siemenet.
Samaan syssyyn istutin laatikkoon myös rucolaa ja sipulia.
Hääräsin pihalla ja kastelin kuivuudesta kärsiviä kesäkukkiani, kun auringon helotus oli kunkin kohdalta siirtynyt tuonnemmaksi.
Vähän netissä oleilua ja rupesin laittamaan itselleni lounasta.
Eilisestä jääneet keitetyt kotimaiset varhaisperunat, avokadoa, jäävuorisalaattia, tonnikalaa, laatikosta omaa persiljaa silpuksi, hiukan sitruunamehua ja oliiviöljyä.
Mussutin tuolissa istuen suoraan salaattikulhosta, telkkaa katsoen...
Yleensä katan nätisti pöytään.
Ei tämä nyt oikeastaan olekaan niin vaikeaa olla täällä yksin.
Eilen illalla kuulostelin jo valmiiksi, mitä ääniä saattaa vanhasta talosta kuulua myöhemmin, kun pistän maate.
Enkä ajattele ollenkaan vintin pitkiä pimeitä komerotiloja, enkä kellaria.
Muuten alkaa mielikuvitus laukalle...😉
Huomenna varmasti jo tuntuu ihan mukavalta, kunhan menee ohi tämä ensioutous.
Perjantaina tytär tulee Sisun kanssa viikonloppua viettämään ja hakemaan minutkin kaupunkiin.
 Alla mummujen puutarhakalenterista elämänviisauksia
Aurinkoista alkavaa viikkoa!


16 kommenttia:

  1. Katsoin heti kuvaa ja mietin, että miten ihmeessä noin hieno tehdään!? Mutta ehket osaakaan selittää ;).

    Tiedän yksin olemisen ja touhuamisen tunteen. Itselläni on ollut ihan samaa orpouden tunnetta, kun olen ollut yksin saaressa. Tai no, olen ollut kaksin koiran kanssa, joka sekin on silloin hämillään ja seuraa vahtien minua kuin hai laivaa, mikä taas entisestään korostaa yksinäisyyttä(mme), heh. Hukutan tuolloin myös itseni kaikenmaailman puuhiin vähän niinkuin sinä :). Yksinolo maalla on kuitenkin mielestäni ihan hyvä opetella eikä pidä ollenkaan sitten antaa sen mielikuvituksen lähteä laukalle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu,en toista kertaa kyllä osaa tuota tehdä.😊
      Tabletin asiakirjapankki vain yhtäkkiä tarjosi tuota versiota,kun yritin kumpaakin ladata erikseen.
      Nyt kun olen ollut täällä jo useamman päivän,olen kotiutunut hyvin.Oikeastaan on ollut todella hyvä olla aivan itsekseen, ja käydä mielessään kaikenlaisia keskusteluja.Kohdata itsensä totaalisesti.
      Koira olisi kyllä kiva kaverina.Uskon, että Mauro ottaa "isännän"paikan kun olette kahdestaan,varmistaa lauman turvallisuuden erilailla,kuin jos oikea isäntä olisi paikalla.
      Kiitos Pilvi!♡

      Poista
  2. Minä olen aika arkajalka ja joskus, kun olin yksin omakotitalossamme...kotona turvassa...pelkäsin...:)
    Kertaakaan ei möröt kuitenkaan tulleet minua hakemaan, joten ei sinullakaan ole pelättävää, nauti viikostasi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on jo möröt poistuneet,kun on ollut täällä useamman yön ja päivän.😊
      Kyllä sitä aikaihminenkin välillä on hassu.😊
      Kiitos Hannele!♡

      Poista
  3. Ihanaa itsekseenoloviikkoa sinulle sinne maalle mummulaan ♥

    VastaaPoista
  4. Suloista oleskelua, pientä puuhastelua ja välillä myös joutenoloa Mökkiläiselle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe!Juuri kuvailemallasi tavalla täällä on menty!😊

      Poista
  5. Nautinnollisia hetkiä omassa rauhassa! Kesäterveisin Tuija

    VastaaPoista
  6. Omaa aikaa siis. Silloin tulee puuhasteltua monenlaista. Mitäköhän mökki sinulle illalla kuiski? Vanhaa tarinaansa varmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Merikaisla tuulessa! <3 Mökki kuiskaili vain mukavia.Nukuin koko viikon paremmin kuin pitkään aikaan.:) Yksinolon hienoinen pelko kaikkosi jo ihan ekasta illasta lähtien.Mietin, että jos täällä kummittelee, kukaan edesmenneistä rakkaistani ei halua minulle mitään pahaa. ;)

      Poista