tiistai 7. elokuuta 2018



Vanhan omenapuun omenoita putoaa jo maahan.
Ei niistä syötäväksi ole, koristeellisia kuitenkin ylikasvaneessa, jäkälöityneessä puussa.
Horsmienkin heleydestä on muisto enää jäljellä.
Ovat muuttumassa vanhuuden köppyräisiksi.
Ilta-aurinko on jo sävyltään kuparisempi.
Viljapellot muuttuneet kultaisiksi.
Tähän aikaan vuodesta nostalgia ja hienoinen haikeus nostavat päätään sydämessäni.
Pitelen kauan kuvaa minusta ja Mirjam-Matilda mummistani.
Katselen hänen rakkaita kasvojaan ja maatilan töistä parkkiintuneita käsiään.
Kohta taas alkamassa uusi syksy tässä pihassa.
Pääskysetkin meiltä lähtivät kuin varkain.
Juurihan ne tuossa vielä eilen lensivät talon yllä.
Onneksi hellejaksosta kärsineet, mummin istuttamat kukat ovat vasta nyt lähteneet kukkimaan.
Samoin kävi minun pelargonioilleni.
Innostuivat kovasti työntämään nuppua, kun oikein lotrasin niitä vedellä ja aurinkokaan ei enää paahda niin porstuan ikkunaan.
Uusi askel taas otettu tätä vuoden kiertokulkua.

Ehtoisaa, alkanutta elokuuta! <3




























16 kommenttia:

  1. Ihana kuva sinusta ja mummistasi♥♥
    Vaikka syyskesä on ihanaa aikaa, siihen liittyy aina haikeus. Minullakin, joka rakastan syksyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, miten tähän aikaan liittyy tätä haikeudentunnetta? :)
      Mummi oli minulle erityisen rakas.
      Kiitos Hannele! <3

      Poista
  2. Oi miten ihana kuva teistä ❤ Mukavaa elokuuta myös Sinulle ❤ Täälläkin tietynlainen syksyn haikeus nostaa päätään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hilu! <3 Sinulle puutarhaihmiselle varmasti myös haikeaa, kun kasvukausi alkaa kohta loppua.Saat kuitenkin nauttia mahtavasta sadostasi! :)

      Poista
  3. Kaunis teksti!
    PS. Olet vanginnut kuviin hienoja tunnelmia ja mm. horma-kuvassa törröttäjät ovat kuin kauniin ruosteen värisiä sulkia, jotka kohottautuvat kohti taivasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti kuvailit horsmia! <3
      Kiitos kovasti Merikaisla tuulessa! <3

      Poista
  4. Ihana kuva sinusta ja mummista! ♥ Rakkaus näkyy kuvassa. Lisäksi oli kiva nähdä kasvosi :). Haikeus kesän (ja vuorotteluvapaan) päättymisestä on täälläkin. Minulle tämä välivaihe - ei oikein enää kesä, mutta ei vielä ihan syksykään - ovat vaikeimpia. Sitten kun syksy touhuineen pääsee kunnolla käyntiin menetyksen tuoma suru helpottaa. Kuvasarjasi on hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummi oli hyvin, hyvin rakas minulle. Voi tiedän, mikä haikeus vuorotteluvapaan loppumiseen liittyy. :)Jaamme tuon välivaiheen vaikeuden kanssasi, minulle myös, juurikin tämä välivaihe.Jossain vaiheessa sitten syksy ottaa vallan ja kesä siirtyy muistoihin.Tässä hetkessä nyt vähän suruillaan.
      Kiitos Ninnu! <3
      p.s. tuossa kuvassa olen n.20-vuotta nuorempi ja suht tuhdissa kunnossa. ;)

      Poista
  5. Kaunis postaus kaikkinensa. Tuosta ihan herkistyin. On uskottava, että taas se alkukesä on ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kuinka koskettavaa kuulla jos sain aikaan herkistymisesi.<3
      Pakko se on uskoa, että syyskesä on alkanut...
      Kiitos Piri mukavaa, että jätit kommentin.<3

      Poista
  6. Herkistävä postaus jälleen kerran. Ihana tuo halikuva. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisinpa vieläkin mummia halia.Kovin oli minulle rakas ihminen.
      Kiitos Piipe! <3

      Poista
  7. Herkkää ja kaunista tunnelmaa! Koskettava, ihana postaus!

    VastaaPoista
  8. Ihana postaus, herkkyyttä ja haikeutta tulvillaan...elokuu on kesän viimeinen kuukausi ja aina se vaan tuntuu yhtä haikealta. Itse jään eniten kaipaamaan pitkiä, valoisia päiviä...
    Halikuva nostatti tunteet pintaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valon väheneminen ja aikaisemmat, pimenevät illat ovat kesän valon jälkeen taas hieman työn alla,että osaisi suhtautua positiivisesti syksyn alkamiseen?
      Mutta, eiköhän me taas tästä seuraavastakin talvesta selvitä. :)
      Ihana kuulla, jos mummin ja minun kuva välitti suhteemme laadun sinullekin.<3
      Kiitos Ansku! <3

      Poista