Aamulla herätessäni ulkona oli niin kaunista öisen lumisateen jälkeen.

Suunittelin lähteväni kuvausretkelle heti aamiaisen jälkeen.

Tuhlasin aamupuuron kanssa kuitenkin liikaa aikaa hiljaisuudesta nauttien.

Vettähän siellä tihuutteli, kun ennen puoltapäivää lähdin.

Oli palattava hakemaan sateenvarjo matkaan.

Ja oli se kaunein lumihuntu kerennyt sitten sulaa puiden oksilta.

Seepiasumusta ja harmaansinisestä sain rannassa kyllä nauttia. 

 

Tällaiset pysähtyneen tunnelmaiset päivät ovat oivia vanhojen valokuvien katseluun.

Muistot kuljettivat minut lapsuuteni pihapiiriin.

Synnyin Helsingissä vuonna 1962.

Asuimme elämäni ensimmäiset viisi vuotta Mannerheimintien pienessä kaksiossa.

vanhempamme, minä ja pikkusisareni.

Asfaltin ja betonin keskellä meillä lapsilla oli kuitenkin tiivis ystävyys ja pihaporukka.

Muistan, että äiti katsoi ikkunasta 

kun minä ja pikkusisko ylitimme Mannerheimintien,

mennäksemme toiselle puolelle Ruskeasuon leikkipuistoon.

Siellä saimme myös ruokaa soppatykeistä omiin Sarviksen kovamuovisiin,

neliskanttisiin lautasiimme.

Liikenne on ollut jotain ihan muuta kuin nykypäivänä Manskulla.

Ystävien kanssa kävimme laulamassa nallekarkkien toivossa talomme kivijalassa sijaitsevassa ruokakaupassa.

Muistan vieläkin miltä siellä tuoksui,

jauhettu kahvi päällimmäisenä.

Yllä minä (tuo nauravainen, toinen vasemmalta) ja

saman talon tyttöset nauttimassa sisäpihan auringosta.

Tässä koko talon lapset ja nuoriso.

Minä ujona alaoikealla.

 Nuorin, eli pikkusiskoni vanhimman sylissä.

Leikkikoulua kävin Pihlajantien leikkikoulussa.

Edelleen hyvin muistan ihanan leikkikoulutätimme ja nuo leikkikodin kalusteet,

tykkäsin kovasti niillä leikkiä.

(minulla nalle sylissä)

Päälläni kuvassa äidin virkkaama turkoosi liivihame,

siskollani oli samanlainen.

Yhdessä joulu tai kevätjuhlassa (tätä en muista) johdin jonon kärjessä,

 tanssahtelevia lapsia aina yhä uudestaan ja uudestaan ympyrää

siihen asti,

 että opettaja tuli viimein ohjaamaan minut ja muut takavasemmalle,

niin kuin alkuperäinen tarkoitus olisi ollut.

Ilmeisesti en halunnut vielä lopettaa esiintymistä, kun vanhemmat niin kovasti taputtivat.

Eräs kasvatustieteiden opiskelija seurasi minua leikkikoulussa viikon,

 haastatteli vanhempiani ja teki ilmeisesti lopputyönsä aiheesta.

Harmittaa ihan vietävästi, etteivät vanhempani älynneet pyytää kopiota työstä.

Miten mielenkiintoista olisi ollut saada lukea se.

Ympyrä on sikäli sulkeutunut, että tyttäreni työskentelee nyt leikkikoulunopettajana samalla alueella.

Tämmöistä tänään.

Toivottelen mukavaa viikonloppua!<3