Näinä parina aurinkopäivänä oma tunnetila on ollut kuin

tuossa ensimmäisessä kuvassa.

Tyhjä koti siinä hiljaa odottaa kevättä,

elämää ja touhua lautojensa sisään.

Onko teillä kellään muistoja Valhallasta, Valtsusta?

Nuoruuteni tanssipaikasta Kauklahdessa?

Itse muistan, kun kaveriporukan jatkona siellä 70-luvun lopulla kävin bilettämässä.

Jos minut olisi yksin jätetty Valtsun pihamaalle, että löydätkö kotiin Soukkaan,

olisi sormi mennyt suuhun.

Pitkällä ei kotoa oltu,

 mutta olin täysin paremmin kotiseudun joukkoliikennettä tuntevien varassa.

Ulkohuussiin jonotettiin ja ihanaa, jännää nuoruutta vietettiin.

Nyt kuljen usein Valtsun ohi, tuossa se on isännän kodin vieressä.

Mikä tunne kantaa ruokakaupasta ensimmäinen kesäkukka-ruukku kotiin!

Toivottavasti saan sen toukokuun lopulla siirtää mummulan pihalla multiin.

On niin suloisen "keväistä" ollut!

Räystäiden jäämuodostumat tip tip tiputtaneet vesipisaroitaan.

Tintitkin leikkineet kovasti kevättä.

Kaunis kuunsirppikin roikkunut aamupäivän sinitaivaalla.

Ihan piti kuvata blogiin isännän lahjaksi saamat villasukat,

piristävät kauniilla väreillään joka kerran kun ne hänen jalassaan näen.

Isäntä on orkidea-kuiskaaja. 

Jos hänet tuntisitte, tämä naurattaisi teitä kovasti. 

Perinteinen "äijä". :)

On saanut aikoinaan lahjaksi orkidean,

 jota on pitänyt hengissä ja kukittanut jo kymmenkunta kertaa.

Sana on kiirinyt ja nyt niitä on jo 3 kappaletta.

Kukkivat hienosti joka vuosi.

Itse en ole saanut orkideaa elämään puolta vuotta kauempaa, ikinä.

Taas on uudet kukkavanat jokaisessa, täällä hänen luonaan.

Erityisen hyvin muistan tämän mainitun, ensimmäisen kukan sinä vuonna

kun rakas Santtu-koirani liittyi koiraenkelten joukkoon.

Kasvi puhkesi 18 kukan loistoon.

Se oli ainutlaatuinen kerta ja otinkin sen henkilökohtaisena huomioimisena.

Olen tässä pitänyt pientä somelomaa.

Nyt on kiva alkaa pikkuhiljaa vierailla teidän muiden postauksia kurkkaamassa.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!<3<3