sunnuntai 6. tammikuuta 2019



Tunteiden mylläkkää tämä loppiainen.
Nuorille leijonille MM-kultaa aamuyöllä,
upeita luonto-ohjelmia telkkarista.
Yht'äkkisiä perhosparvia vatsanpohjassa,
 kun aurinko niin ihanasti paistoi hennonvihreisiin pelargonian lehtiin.
Keväthän siinä väkisinkin mieleen hiipii,
 ja onnellistaa ihmisen.
Tulppanikaudenkin avasin.
Löytyi lähimarketista noita Schjerfbeckin vaaleanpunaisia.
Kutsun sillä nimellä, kun on niin samaa väriä neidin huulien kanssa julisteessa.
Illalla vielä tuntematon sotilas osa no.2.
Kävi mielessäni, että olisikohan meistä
nykyajan pullapyllyistä sota/pula-aikaan, 
köyhyyteen ja ankariin, pitkiin kausiin.
Olisiko valmiuksia pysyä hengissä, kekseliäisyyttä, kädentaitoja ja tarvittaa tietämystä, kun on tottunut helppoon elämään.
Minäkin huomenna menen lahjaksi saamiini,
elämäni ensimmäisiin kasvo ja jalkahoitoihin.
Nauratti, kun iski se perisuomalainen häpeä.
Sama kuin se josta olen kuullut, että pitää siivota
ennen kuin kehtaa siivojan päästää kotiinsa.
Että pitäisiköhän noita jalkapohjan kovettumia ja kuivia kantapäitä hiukan 
itse ensin raspata, että ei ihan tarvitse nolona mennä.
Minä kun en ole oikein perinteinen naisihminen näissä asioissa ollut ikinä.
Kampaajallakin olen käynyt viimeksi Kreetalla 20-vuotta sitten.
Vaikka, kyllähän noita jalkojaan voisi vähän huoltaa useammin,
niin kuin huoltaa hampaansakin kaksi kertaa päivässä.
Saapa nähdä, nukahdanko kasvohoitoon, joka kestää 
puolitoista tuntia.

Ajatella, huomisesta jo tammikuun toiselle viikolle!






19 kommenttia:

  1. Sielläkin kevättää jo? :)
    Naureskelin tänään itelleni; ensin mietin ja valmistelen joulua koko syksyn, ja kun se on ohi, kääntyy ajatus automaattisesti kevääseen. :) Vaikka niiden välissäkin on vaikka mitä.

    Oi, nauti jalka- ja kasvohoidoista! Toivottavasti nautit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja sota8pula-aikaan.. Mä luulen että me kaikki kuoltais järkytykseen, kun kaupassa ei olisikaan hyllykauplla kaikkea mahdolista. Puhumattakaan surusta, kuolemasta, yms... Kovin hyvälle on nykyihminen oppinut..
      Tai ehkä nykyään ongelmat on vaan erilaisia..hmm?

      Poista
    2. Kyllä! :) Kevättää kovasti!
      Minäkin korjasin joulut pois heti joulupäivän jälkeen.Jotenkin se on aina sitten juhlittu, kun on.
      Ja kesää rakastavana alkaa tämä kuumottava kevään odotus.:)
      No juuri noita ajattelin minäkin, että menisikö nykyihmisellä sormi suuhun kun ei enää pääsisikään valtaviin marketteihin valkkailemaan...valmiiksi silputut sipulit,valmiiksi pestyt salaatinlehdet jne.jne.
      Ja kun nykyihminen kasvaa kovasti pumpulissa, miten henkinen kantti kestäisi kaikkea sitä sodan kauheutta.Toki se on ollut edellisillekin sukupolville traumaattista, mutta he kuitenkin olivat pienestä pitäen tottuneet aivan toisenlaiseen itsensä kovettamiseen ja pärjäämiseen.Kun ajattelee tätä selfie-sukupolvea,kovasti on erilaista nykyään.
      Mutta toki toivon, ettei meidän enää ikinä tarvitsekaan joutua tuohon tilanteeseen!
      Ja tuosta nykyajan erilaisista ongelmista olet mielestäni täysin oikeassa.Kyllä on paineita ja kuormitusta nykyihmiselläkin ihan omiksi tarpeiksi.
      Kiitos Sumi kommentistasi!<3

      Poista
  2. Keväinen postaus!

    Uusavuttomuutta on niin paljon, se olisi meille suomalaisille suurin ongelma aikojen koventuessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että tässä osuit kovasti oikeaan!
      Kiitos Sussi!<3

      Poista
  3. Kevättä ootellaan täälläkin:)

    Nautinnollisia hetkiä!

    VastaaPoista
  4. Minä käivin säännöllisesti kosmetologilla...silloin, kun olin nuori ja ei välttämättä olisi tarvinnutkaan, mutta nyt on tosi kauan aikaa, kun olen käynyt..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee. :)
      Voi kiesus, mitä komplekseja itsellänikin oli ulkonäköön liittyen nuorena...
      Ja ei todellakaan olisi tarvinut, kun näin jälikäteen miettii. :)
      Kiitos Hannele!<3

      Poista
  5. Kevättä kohti kuljetaan ja minäkin ostin jo tämän vuoden ensimmäisen tulppaanikimpun, ja mistäs muualta kuin lähimarketista :)
    Uusavuttomuus lienee se suurin ongelma, kuten Sussi tuossa edellä jo totesikin. Eipä ole elämämme silti muuttunut pelkästään hyvään suuntaan. Jotain tästä kertoo jo mielialalääkkeitä käyttävien määrä maassamme. Vai johtuvatko lisääntyneet mielenterveysongelmat ainakin osittain tästä mainitsemastasi "pumpulissa" kasvamisesta? Mielenkiintoinen aihe, jossa pohdittavaa riittää.
    Toivottavasti sinä nautit jalka- ja kasvohoidoista turhia jännittämättä ja miettimättä :)
    Mukavaa maanantaita ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että monet nuoret eivät oikein löydä paikkaansa tässä vaativassa nykymaailmassa.
      Surullista.Tämä on asia, johon päättäjien TODELLA soisi kiinnittävän huomionsa ja paneutuvansa?Nuorissa kun on tulevaisuuden toivo.Kovasti mennään koko ajan pidemmälle siitä yksinkertaisemmasta ja turvallisemmasta elämäntyylistä, josta vielä meidän sukupolvemme sai nauttia.Voi hyvänen aika, jos nyt itse saisi nuorena yrittää henkisesti pärjätä näillä nykykorteilla elämän pelipöydässä...
      Kiitos Ansku!<3 Hoidot olivat taivaallisen ihanat! :) Kuinka oli upeaa kävellä pehmeillä jalkapohjilla kotiin pitkästä aikaa.Kasvojen ihokin oli kuin vauvan pylly! :)

      Poista
  6. Huikea tunne oli Suomi poikien maailmanmestaruus.

    Katsoin myös luonto ohjelmia. Niitä katsoisin enempikin jos vaan tulisi.
    Kaipaan Suomen luonnon eläimistä enempi ohjelmia. Olisi aina yksi eläin kerrallaan jonka elämisen tavat käytäisiin tarkkaan läpi.
    Oravista tuli hyvä dokumentti. Siinä jäin kaipaamaan niiden perhe elämän näyttämistä ja kun nukkuvat pesässään.
    Ihania kevääseen ajatukset vieviä kuvia.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli! Pakko oli valvoa ja katsoa livenä! :)
      Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi luonto-ohjelmista!
      Vaikka niitä kyllä onneksi tulee, kotimaamme luonto on niin ainutlaatuisen hienoa, että enemmänkin ja monipuolisemmin toivoisi esitettävän!
      Katsoin myös tuon dokkarin oravista.Oli muuten hienosti kuvattu!
      Olisi ollut mielenkiintoista nähdä tosiaan lähemmin myös pesäelämää.
      Kiitos Tarja!<3

      Poista
  7. Helen Schjerfbeck ja vaaleanpunaiset tulppaanit sopivat yhteen kauniisti. No et todellakaan ole perinteinen nainen, jos viime kampaajakäynnistäsi on kulunut noin pitkä aika ;). Minun on pakko käydä, kun en voi antaa hiusten kasvaa, ovat niin ohuet ja hennot. Pitäisiköhän hankkia peruukki,hih? Nautihan kasvo- ja jalkahoidoista. Kerran olen jossakin kylpylässä käynyt kasvohoidossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö sovikin? :)
      :) juu en ole!Minullakin pitkät imetykset kummankin lapseni kohdalla vei hiukseni.
      Kovasti ovat ohuet ja hennot minullakin.On ollut eripituinen polkkatukka otsatukalla jo lapsuudesta asti mallina. Ensin leikkasin otsatukkaa itse ja tyttäreni leikkasi latvat. Nyt ovat niin ohuet, että latvatkin leikkaan mainiosti itse. :)
      Kiitos Beate!<3

      Poista
  8. Sen minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa. Shoppailemisenkin. Minulle ei tuota ongelmaa pysytellä poissa marketeista ruuhka-aikoina. Oravanpyörämeininki suorastaan ahdistaa minua. No... nykyisin pystyn valitsemaan ajan, jolloin asioin kaupoissa.

    Eri vuosikymmenellä syntyneellä on omat huolensa ja rajoitteensa, mutta myös omat plussapuolensa.

    Olet kasvohoitosi ansainnut! Kevättä on jo ilmassa, vaikka maahan onkin satanut roima lumikerros


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiaa puhut!Valitettavasti nykylapset syntyvät kulutusyhteiskuntaan...Surullisena ajattelen perheitä, joilla ei ole varaa toteuttaa nykymallia ja nuorilla paineet perheen ulkopuolelta.Kaikki kun eivät ehkä onnistu kasvattamaan lapsistaan vahvoja, oman näkemyksensä takana seisovia.
      Voi, inhoan sydämeni pohjasta ostoskeskuksia ja varsinkin mainitsemaasi oravanpyörämeininkiä!
      Hienosti kirjoitit myös tuosta, että eri vuosikymmenillä syntyneillä omat rajoitteensa ja plussapuolensa.
      Meillä täällä Espoossakin on nyt paljon lunta.Mutta parina päivänä auringon paisteesta johtuva, ah niin keväinen fiilis! :(
      Kiitos Piri!<3

      Poista
  9. Ihana olet! Nukahditko? Ihanat tulppaanit, ja sullakin pelargoniat, oi että, valoa on jo rutkasti enemmän!! Ps. Mä käyn noin kerran vuodessa kampaajalla, välillä mietin miksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, melkein nukahdin! :) Voi taivas! Melkein pimeää, taustalla soi instrumentaalinen, rauhoittava musiikki. Välillä sateen ropinaa, välillä keväistä linnunlaulua.
      Lämmin haudeliina kasvoille, hierontaa eri rasvojen välillä,aivan mahtavaa!
      Puhumattakaan, miltä tuntui kävellä kotiin kun kaikki kipeät kovettumat oli poistettu jalkapohjista. Varpaani eivät ole olleet sievemmät sitten nuoruuden päivien! :)
      Eläköön yrittäjät, jotka tuollä alalla toimivat!
      Hellyydellä olen seurannut pelargonia raukkojeni selviytymistä talven yli.
      Kun en raaskinut loppusyksyllä taaskaan viedä maalla pimeään maakellariin mahtavassa kukassa olleita, mummulan porstua ikkunalla koko kesän viihtyneitä pelargonioitani, toin ne kotiin kaupunkiin.Surullista oli seurata niiden pikkuhiljaista nuutumista keskuslämmityksen kuivuudessa ja valottomuudessa.Sama oli viime talvena, ja puhkesivat kuitenkin uuteen loistoon taas mummun akkunalla. Näin toivon käyvän taas tänä keväänä! :)
      Sinulla näyttää olevan paksut, luonnonkiharat hiukset? Tietäisitpä mitä olisin valmis antamaan moisista. :)
      Kiitos Satu!<3

      Poista