Viikonlopun kepeä keväinen tunnelma oli tänään vaihtunut

keskitalven hiljaiseen jäyheyteen.

Vain varis kraakkui ohi lentäessään.

Olen aina yhdistänyt variksen äänen juuri tällaisiin, talvisen pysähtyneisyyden päiviin.

Sen rumansympaattinen laulu kuljettaa lapsuuden hiihtolenkkeihin maalla.

Kun hissukseen sivakoi pellolla, 

ympärillä hiljainen keskitalvi.

Ja sitten varis kraakkui jostain piikkilangalta.

Nautin kävelyretkeni sini/okran-sävyisistä näkymistä rannassa.

Likinäköisenä paikan päällä näytti siltä,

 että sain niitä ikuistettuakin kameraan.

Vaan joutuipa sitten yli puolet samantein poistoon, 

kun niitä kotikoneella selasin.

Puuroksi olivat vähästä valosta kuvat menneet.

Täytynee käydä tarkistuttamassa rautavarastonsa verikokeella.

Välillä ylenpalttista väsymystä ja yleistä vireettömyyttä.

Ja järjetön himo ohut herkku ruispaloihin,

joilla paljon maksapateeta ja tomaattisiivut.

Oikeasti, voisin tällä hetkellä elää niillä.

Vähintään 7 palaa menee edellämainitusti päivässä.

Jos vatsa kestäisi paremmin ruisleipää, söisin luultavasti tuplat.

Hemoglobiinihan voi olla ihan hyvä,

 mutta kehon rautavarastot nollissa.

Tyttäreni, joka tällä hetkellä syö rautakuuria

juuri tähän vaivaan, sanoi mielestäni osuvasti.

"kävin päivät sen päivän huuruilla rautaa, jonka sain ravinnostani"

Tytärkin oli tuntenut ylimääräistä väsymystä

ja käynyt verikokeessa.

Hemoglobiini ok, mutta rautavarasto loppu.

Mutsimuikkusen kanssa suunnittelemme leffareissua.

Ailoa olisi tarkoitus mennä katsomaan.

Pikkusiskonikin saamme Tanskasta tämän kuun lopulla kylille.

Puolivälissä tammikuuta jo ollaan.

Ja helmikuussa vain 28 päivää!

Kun maaliskuu alkaa on melkein kevät!? :)

Mukavaa viikon jatkoa! <3 <3

En tiedä, kuinka suuri rakko on oravalla,

 mutta tällä kaverilla oli ollut ainakin jo kova hätä! 

Vähän siinä on huiskittu menemään tarpeillaan. :D