keskiviikko 30. lokakuuta 2019


Ei vielä talvi,
vaan ei enää syksykään,
niin kuin sen itse miellän.
Omaan syksytunnelmaani en osaa sulauttaa pakkasta.
Luonnon ja oma vuodenaika jännässä välitilassa.
Aurinko paistaa ja ilman kirpeys piristää aamulenkillä.
Ajatuksiin työntyy kuin varkain hanget hohtavat nietokset,
jopa joulu.
Talven top chef taituroinnut jo tomusokerilla maatuvat,
pakkasyöstä jähmeät syksyn lehdet ja nurmikon.
Rannatkin jo kaislikon juurilla jäässä,
pienet laineet jauhavat jäämurskaa hiekkaa vasten.
Kyllä on niin paljon kaunista katsella ja ihastella.




















6 kommenttia:

  1. Sinä se osaat aina niin kauniisti kuvailla ja kuvata ajatuksiasi. Kiitos tästäkin postauksesta, auvoisaa viikonvaihdetta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe Sinulle lämmittävistä sanoistasi,rentouttavaa viikonloppua!❤

      Poista
  2. Talven esiaste, eikö vaan? Hyvin herkällä siveltimellä talvi on maisemiasi maalaillut, mutta saanut sinun syystunnelmiasi kuitenkin hieman järkkymään.
    Täällä meillä talvi ropsautti jo melko raskaalla kädellä. Syksy on muisto vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu,juuri sellainen esiaste!Itse koen syksyiseksi ruskan loiston,sateet,myrskyt ja pimeän.Kun alkaa olla kuuraa,routaa ja jäätä alkaa tuntua talvelta,vaikka maisema on vielä loppusyksyinen.Olen huomannut,että talvi tuli sinne teille pohjoiseen rytinällä!
      Taitaapi tulla pitkä talvi,kun täälläkin alkaa olla merkkejä lumisateista.
      Kiitos Aimarii!❤

      Poista