Jännää,

miten parikymmentä vuotta Kreetalla, 

toisessa kulttuurissa, jättävät jälkensä suomalaiseen.

Vaikka olen asunut nyt paluuni jälkeen Suomessa jo 20 vuotta,

tunnen itseni voimakkaammin kuin koskaan suomalaiseksi,

silti minussa asuu vielä myös pieni kreikkalainen.

Esimerkiksi kiroan makeimmin kreikaksi,

jos lyön vaikka kipeästi varpaani jne.

Se, mistä tässä nyt oikeasti halusin kirjoitella on "paha silmä".

Postasin tuossa hiukan aiemmin ihanasta minipetuniastani,

joka kukki ja kukoisti sisätiloissa kotona kolmatta viikkoa,

tuotuani sen maalta pihalta hallaöitä karkuun.

No siinähän kävi sitten niin, 

että pari päivää postaukseni jälkeen kukka tiputti kaikki kukkansa

ja alkoi muutenkin voida huonosti.

Ja heti putkahti mieleeni, 

että katsoin sitä pahalla silmällä!

Voi hyvät hyssykät!

Että tämä hölynpöly (?) on minuunkin näin voimakkaasti tarttunut.

Kreikassa käyneet tietävät kaikkialla myytävät siniset silmä-koristeet ja korut.

Uskomus pahasta silmästä elää Kreikassa vahvana

ja näillä silmä-talismaaneilla sitä vastaan taistellaan.

Ja phyi, phyi syljetään paha pois.

Jos olet joskus Kreikassa loukkaantunut negatiivisesta arvostelusta,

älä huoli, sinua on vain käänteisesti oikeasti kehuttu,

mutta ei pahalla silmällä katsottu.

Kaikenlainen suora ihailu on pahalla silmällä katsomista.

Joku saattaa katsella ja ihastella esim. tiellä kulkevaa naista kauniina,

kohtahan nainen kompuroi ja katsoja tuntee huonoa omaatuntoa silmänsä voimasta.

Tai ehkä olet itse kehunut ja saanut phyi phyit kehuistasi.

Tämä uskomus paljasti myös Kreikan vuosieni varrella ihmisiä,

 jotka kuvittelivat itsestään ties mitä.

Että voi voi kun alkoi päätä särkeä,

ja jatkoksi pitkä mulkaisu,

 että katsoit minua pahalla silmällä kun pidät minua niin kauniina tai fiksuna...

Tulin asian kanssa tutuiksi

tuodessani esikoiseni, jonka kävin Suomessa synnyttämässä,

anopilleni näytille.

Sydänjuuriani myöten loukkaannuin, kun anoppi sanoi, että onpa hänellä

ruma nenä.

No, nykyinen ex, silloinen aviomies sitten selitti visiitin jälkeen,

että äiti ei halunnut katsoa pientä pahalla silmällä.

Että,

 ei se meidän "kel onni on, sen kätkeköön,

tai  ennenmuinoinen"lasta ei saa kehua, ettei ylpisty" jne.

ole ollenkaan vain suomalaisen takapajuista,

osataan sitä esim.sivistyksen kehdossa, Kreikassakin!:)

 Mutta, yhdestä asiasta olen varma!

Kreikassa, ainakaan sen eteläosissa ei ole näin hienoa ruskaa!

Mieltymyksiltäni totaalisena kesän lapsena,

joskin tammikuun pimeimpään aikaan syntyneenä,

yritän-ainakin, kovasti arvostaa kaikkia neljää vuodenaikaamme,

joita Kreetan vuosinani oli suomalaisittain katsottuna vain kaksi.

Mukavaa syksyistä lähestyvää viikonloppua!