torstai 17. lokakuuta 2019


Jännää,
miten parikymmentä vuotta Kreetalla, 
toisessa kulttuurissa, jättävät jälkensä suomalaiseen.
Vaikka olen asunut nyt paluuni jälkeen Suomessa jo 20 vuotta,
tunnen itseni voimakkaammin kuin koskaan suomalaiseksi,
silti minussa asuu vielä myös pieni kreikkalainen.
Esimerkiksi kiroan makeimmin kreikaksi,
jos lyön vaikka kipeästi varpaani jne.

Se, mistä tässä nyt oikeasti halusin kirjoitella on "paha silmä".
Postasin tuossa hiukan aiemmin ihanasta minipetuniastani,
joka kukki ja kukoisti sisätiloissa kotona kolmatta viikkoa,
tuotuani sen maalta pihalta hallaöitä karkuun.
No siinähän kävi sitten niin, 
että pari päivää postaukseni jälkeen kukka tiputti kaikki kukkansa
ja alkoi muutenkin voida huonosti.
Ja heti putkahti mieleeni, 
että katsoin sitä pahalla silmällä!
Voi hyvät hyssykät!
Että tämä hölynpöly (?) on minuunkin näin voimakkaasti tarttunut.
Kreikassa käyneet tietävät kaikkialla myytävät siniset silmä-koristeet ja korut.
Uskomus pahasta silmästä elää Kreikassa vahvana
ja näillä silmä-talismaaneilla sitä vastaan taistellaan.
Ja phyi, phyi syljetään paha pois.
Jos olet joskus Kreikassa loukkaantunut negatiivisesta arvostelusta,
älä huoli, sinua on vain käänteisesti oikeasti kehuttu,
mutta ei pahalla silmällä katsottu.
Kaikenlainen suora ihailu on pahalla silmällä katsomista.
Joku saattaa katsella ja ihastella esim. tiellä kulkevaa naista kauniina,
kohtahan nainen kompuroi ja katsoja tuntee huonoa omaatuntoa silmänsä voimasta.
Tai ehkä olet itse kehunut ja saanut phyi phyit kehuistasi.
Tämä uskomus paljasti myös Kreikan vuosieni varrella ihmisiä,
 jotka kuvittelivat itsestään ties mitä.
Että voi voi kun alkoi päätä särkeä,
ja jatkoksi pitkä mulkaisu,
 että katsoit minua pahalla silmällä kun pidät minua niin kauniina tai fiksuna...
Tulin asian kanssa tutuiksi
tuodessani esikoiseni, jonka kävin Suomessa synnyttämässä,
anopilleni näytille.
Sydänjuuriani myöten loukkaannuin, kun anoppi sanoi, että onpa hänellä
ruma nenä.
No, nykyinen ex, silloinen aviomies sitten selitti visiitin jälkeen,
että äiti ei halunnut katsoa pientä pahalla silmällä.

Että,
 ei se meidän "kel onni on, sen kätkeköön,
tai  ennenmuinoinen"lasta ei saa kehua, ettei ylpisty" jne.
ole ollenkaan vain suomalaisen takapajuista,
osataan sitä esim.sivistyksen kehdossa, Kreikassakin!:)


 Mutta, yhdestä asiasta olen varma!
Kreikassa, ainakaan sen eteläosissa ei ole näin hienoa ruskaa!
Mieltymyksiltäni totaalisena kesän lapsena,
joskin tammikuun pimeimpään aikaan syntyneenä,
yritän-ainakin, kovasti arvostaa kaikkia neljää vuodenaikaamme,
joita Kreetan vuosinani oli suomalaisittain katsottuna vain kaksi.

Mukavaa syksyistä lähestyvää viikonloppua!











12 kommenttia:

  1. Kivoja nuo eri maiden tavat ja uskomukset. Moni varmasti loukkaantuisi jos mentäisiin tylysti arvostelemaan, eipä ihme. :-) Täällä on nyt ruska parhaimmillaan ja tosi kaunis tänä syksynä. Ajattelin juuri äsken, kun istuttelin kukkasipuleita, että miten ihanasti keltainen lehtimatto valaisi hämärää päivää. MUkavaa viikonloppua.
    -Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kreikan vuosina oli välillä hetkiä,kun ei heti ihan mennyt suomalaisella jakeluun,että mitä tässä nyt tarkoitetaan.😊
      Surukseni huomasin,että nyt täälläpäin alkaa lehdet uhkaavasti tippua jo puista,että kovin pitkään ei enää saa nauttia tästä upeasta väriloistosta.Sinulla siellä tiedossa kevääksi sitten kukkaloistoa,jos sipuleita istuttelit,ihanaa kun on odotettavaa?
      Kiitos Katja!❤

      Poista
  2. Kaiketi kaikilla kansallisuuksilla on omia juttujaan, jotka muista kuulostavat vähintäänkin oudolle.
    Itse asiassa minullakin on tuollainen sininen silmä, en vaan koskaan ole tullut ajatelleeksi sen syvintä olemusta. Kiitos, nytpä tiedän.
    Miten voitkin vielä kirota kreikaksi? Minusta tuntuu, että pikemminkin kohta kaikki kielet omivat meidän ärräpään. Sillä on tehoa, vaan nykyajan tapa käyttää v-alkuista sanaa joka paikkaan täytesanaksi on ikävä tapa.
    Ruska on niin yes!.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu,kyllä meilläkin varmaan turistien mielestä on paljon omia outouksiamme.
      Se mikä minulta pääsee suustani,kun manaan jotain,on myös aika vahva konsonanteiltaan,joten ajaa asiansa.😉Siinä on sekin hyvä puoli,ettei monikaan ymmärrä kuinka rumia puhun.Ja tuosta v-sanasta täytesanana olen tismalleen samaa mieltä kanssasi.Ja ruska on jes!
      Kiitos Aimarii!❤

      Poista
  3. Hih...melkeimpä nauratti, tuo anoppisi lausuma "ruma nenä". Ei menaan tarvita mitään kreikkailaista anoppia, eikä taikauskuo, kun osaa olla yhtä miellyttävä, kun lapsenlapsensa ensikertaa näkee..Meilläkin anoppi ihmetteli lapsen nenää, joka oli hänestä vähemmän kaunis. Voin kertoa, että tyttären nenä on tosi kaunis...eikä vain äidin mielestä..:)
    No, anoppi-vainaa oli muutenkin aika erikoinen "kohteliaisuuksissaan".
    Kyllä nämä Suomen neljä vuodenaikaa ovat vaan niin ihania♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei!Sinulla sama kokemus!Anopit osaa...😉
      Ehkä sitä kesääkään ei niin hurjasti rakastaisi,jos ei olisi syksyä ja talvea välissä,on se myönnettävä.Että kun on jaksamisen kanssa melko finaalissa pitkän pimeän ja kylmän jäljiltä,ah kun se kevät sitten alkaa!
      Kiitos Hannele!❤

      Poista
  4. Onpa upeat ruskakuvat! Eipä tällaista väriloistoa ole puiden lehdillä etelän lämpimissä maissa.
    Hyvää viikonvaihdetta! <3

    VastaaPoista
  5. Hehee, hauska postaus :) Taikauskoa taitaa löytyä joka kulttuurista, mutta hauskaa huomata nuo bongaamasi samankaltaisuudet. Ihanaa syksyistä viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eri variaatioilla samoja taikauskoja taitaa tosiaan löytyä ympäri maailmaa.😊
      Kiitos Hensku!❤

      Poista
  6. Upeaa ruskaa! Tätä oli kiinnostava ja hauska lukea, hyvin kirjoitettu. Kauniita syyspäiviä!

    VastaaPoista