torstai 3. lokakuuta 2019

Jos meillä on entisiä elämiä luulen todella,
että olen elänyt joskus Irlannissa.
Olen tuntenut aina tuota saarta kohtaan jotain jännää vetoa.
Jo nuorena ahmin kaikki romaanit ja tv-sarjat siihen liittyen.
Joskus kauan sitten muistan lukeneeni,
kun ensimmäisiä ihmisiä vaelsi Suomeen,
samasta ihmisryhmästä jatkoi muita matkaansa mm. Irlantiin asti.
En tiedä tämän paikkansapitävyyttä,
mutta silloin se tuntui minusta hienolta,
että meillä saattaisi olla samoja esi-isiä.
Rakastan irlantilaista musiikkia, riverdancea jne.jne.
Kreikan aikoinani nuorena tyttönä,
 yksi läheisimmistä ystävättäristäni oli Julia Irlannista.


Se, että tässä postailen nyt aiheesta johtuu siitä, 
että näin hienon dokkarin telkusta.
Sami Jaffa kierteli Irlantia,
lähinnä musiikin tiimoilta.
Dokkarissa kuitenkin sivuttiin mielenkiintoisesti myös
itseäni kovasti kiinnostavia aiheita,
kuten druidit ja keltit, iirinkieli jne.
Pysäyttävän pohdinnan aiheen sain siitäkin,
kun mies lauloi ohjelmassa upeaa iirinkielistä ikiaikaista laulua.
Kuinka se tosiaan muistutti intiaanien ja lappalaisten laulua,
joikaamista.
Kaikki nuo kolme kulttuuria vetoavat minuun vahvasti.
Minua kiehtoo kaikki, mikä liikkuu mystiikan ja ikivanhojen tarustojen liepeillä,
ja Irlanti tuntuu olevan niitä pullollaan.
Vanhassa mystiikassa luonto on usein lähellä,
sitä kunnioitetaan ja siihen tunnetaan vahva yhteys,
asia joka nykyaikana on usein kadoksissa.

Kerran yksillä messuilla,
 pysähdyin kuin naulittuna nähdessäni kauniin hopeisen sormuksen,
sen muoto lumosi minut.
Ostin sen itselleni ja myyjä kertoi sitä pussiin pistäessään,
 että se on vanha kelttisormus-malli.
Hulluinta tässä kaikessa on se,
etten koskaan ole käynyt Irlannissa.
Vaikka sielussani tunnen,
kuinka jotenkin tutulta tuntuisi seistä Irlannin jylhillä rannoilla
ja katsoa aavalle merelle päin.
Sanomattakin selvää, mihin minä matkustan,
jos ulkomaille vielä joku kaunis päivä halajan.

Vaikken itse ole tällä lumoavalla saarella käynyt,
oma tyttäreni on puolestani tuolla korkealla rantakalliolla istunut 
ja yllä olevan kuvan ottanut.

Mukavaa lähestyvää viikonloppua!<3 

10 kommenttia:

  1. Upea kuva! Irlanti on tosiaan jännä maa jossa varmasti nähtävää riittäisi. Olisipa kiva jos pääsisit tuon maan joskus näkemään! Minä haluaisin käydä siellä naapurissa Skotlannissa, katsoin sarjaa Outlanders ja siinä pääsi näkemään upeita maisemia, varmaankin aika samanlaisia kuin Irlannissa! Ihanaa alkanutta lokakuuta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin mahtavat näköalat siinä!Kiitos,toivoisin niin pääseväni.Olisi ihanaa esim.pyöräillä tuolla rannikolla.Tytär ja ystävänsä aloittivat reissun Skotlannista,tykästyi siihen kuulemma lähtemättömästi.Outlander oli aivan ihana!😊
      Kiitos Päde ja sinulle myös ihanaa alkanutta lokakuuta!❤

      Poista
  2. Minulla meni ihan kylmät väreet kun luin postauksesi. Olemme todellakin sielunsiskoja!
    Mystiikka, vanhat tarustot ja mainitsemasi kulttuurit kiehtovat kovasti minuakin. Lapissa olen käynyt monet kerrat ja kaipaan sinne joka vuosi. Itse olen kokenut lapin lumon ruska-aikaan ja hohtavilla keväthangilla hiidellen ja kenkäillen.
    Irlannista olen nähnyt pari dokumenttia ja monia asia kolahti heti suoraan ytimeen eli sydämeen ja sielun sopukoihin :)
    Esikoiseni oli vuosia sitten aupairina Dublinissa ja nyt jaamme Irlanti-innostuksemme hänen kanssaan, vaikka itse en ole koko maassa koskaan käynytkään :D
    Hieno kuva! Samankaltaisia löytyy meidän Jenniltäkin ja olen niitä monesti katsellut ja haaveillut pääsystä tuolle mystiselle saarelle.
    Mukavaa viikonvaihdetta sinullekin, ihana sielunsiskoni ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta oli oikein erityisen mukavaa kuulla,että jaamme tässäkin asiassa mielenkiinnonkohteita!Ollaankohan kuule joskus ystävättärinä kuljeskeltu Irlannin nummilla...😊
      Minun tyttäreni Anna matkusti nuorempana Kanadaan aupairiksi.Äidin sydän syrjällään kun saatteli nuorta naista melkein 39 asteen kuumeessa varatulle lennolle,jolla oli vielä välilaskukin...
      Mutta kasvattanut ja karaistanut on reissut tyttäriämme varmasti!
      Minun Lappi-kokemukseni,jos nyt voi edes niiksi kutsua rajoittuvat Rukaan ja Rovanniemeen.
      Haluan ehdottomasti käydä kyllä vielä oikein kunnolla Lapin perukoilla.Meilläkin on tosiaan ihan omassa maassakin upea saamelaiskulttuuri mystisyyksineen.
      Kiitos ihana sielunsiskoni!❤

      Poista
  3. En ole minäkään Irlannissa käynyt, mutta he jotka ovat, ovat kyllä suositelleet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole koskaan Irlannissa käyneiden kuullut valittavan mistään kokemastaan.Luulen,että irlantilaiset oikeasti ovat melko samankaltaisia jörriköitä meidän suomalaisten kanssa ja heidän kanssaan varmasti tulisi juttuun.Ja maansa niin mielettömän kaunis.
      Kiitos Hannele!❤

      Poista
  4. Läheltä liippaa minuakin, siis tarkoitan kiinnostus mystiikkaan eri maiden tarustoihin. Intiaanien kulttuuri, samoin saamelaisten on minua kiinnostavaa. Irlannista sen verran, että hullaannuin rivitanssiin vuosia sitten ja harrastin kauan, harmi, että loppui, kun täällä ei ole sitä mahdollisuutta.Inarin saamen aapisen hankin ja yritin opetella kieltä, mutta ei se yksin onnistu.
    Tuo ajatus, että olet elänyt aiksemmassa elämässäsi Irlannista, on tavallaan itselleni myös tuttua. Minä puolestani olen ollut joko lappalainen tai virolainen, joku käsittämätön mielenkiinto molempia kohtaan minulla on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva lukea sinun mietteitäsi näistä.
      Harmi tosiaan, jos rivitanssi-harrastuksesi tyssäsi mahdollisuudettomuuteen.Katson joskus huvikseni saamenkielisiä uutisia ja on se ihme, että samassa maassa puhutaan kieltä,jota ei ymmärrä ollenkaan. :)
      Heidän kulttuurinsa kiinnostaa minuakin.
      Eikö todellakin ole jännä juttu tämä tiettyyn kansaan tai maahan liittyvä mielenkiinto ja "kotoisuuden"tunne?
      Kiitos Aimarii!<3

      Poista